"NIIN MUUTTUU MAAILMA ESKOSENI"

(Kuvitus: internet)


Terve Esko!

Kun olet jo vanhempi henkilö, muistat millaista elämä oli 1960- ja 1970-luvuilla. Poliisi korjasi juopuneet  puistoista, huumeiden käyttäjät eivät "paistatelleet" julkisuudessa, kaupungeissa ei tarvinnut väistellä eräistä maahanmuuttajista tai heidän lapsistaan koostuvia arvaamattomia jengejä. Veikko Vennamo vaati "rosvot linnaan". Töitä järjestettiin työttömille. Virkamiesten ja poliitikkojen keskuudessa oli häpeäksi etsiä hyötyä asemastaan. Suomessa ajateltiin kansallista etua ja pidettiin nykyistä parempaa huolta turvallisuudesta, sairaanhoidosta, vanhuksista ja infrastruktuurista. Valtiolla riitti halua huolehtia postin palveluista ja teiden kunnosta. TVH:n suuret aura-autot pyryttivät lunta mennessään ja teitä suolattiin, vaikka suolaus ikävä kyllä söi myös Anglian ja Datsunin peltejä. Oltiin tosin ns. suomettuneita. Politiikkaa väritti tavalla tai toisella aina Neuvostoliiton läsnäolo ja yya-sopimus, mutta silloinen itänaapuri edusti 1970-luvulla myös vakaita yhteiskunnallisia oloja. Pietarin sijasta matkattiin "Leningradiin", joka oli siisti kaupunki ja jota eivät hallinneet rikolliset. Suomessakaan ei ollut järjestäytynyttä rikollisuutta, vain kassakaappeja murtavia ja petoksia harrastavia "vanhan liiton" taparikollisia tavallisten väkivaltarikollisten lisäksi.

Tunnet kipeästi miten  kadut ovat käyneet turvattomiksi. Eriasteisen väkivallan uhka on levittynyt  syvälle koko yhteiskuntaan. Et voi kunnolla luottaa, että sairautesi hoidetaan puhumattakaan vanhuusvaivoistasi. Vetäydyt pieneen piiriin, turvallisiin harrastuksiisi, välttelet öisiä katuja ja hämärähemmoja. Olet vielä kerännyt asekokoelman, jota järjestellessäsi itsetuntosi nousee ja koet hallitsevasi kaikki uhkaavat tilanteet, mutta sydämessäsi tajuat tämänkin turvallisuudentunteen hauraaksi.

Sinun pojallesi taas  muutos suomalaisessa elämässä on merkinnyt vain  elämän "normaalia" horisonttia. Hän on kasvanut Suomessa, jossa on aina runsain mitoin työttömiä, sosiaalitoimiston asiakkaita, joukottain nistejä ja kaduilla summittaisesti väkivaltaa käyttäviä sekopäitä, ulkomaalaistaustaisten jengejä, muita uhkaavia jengejä, tuuliajolla purjehtivia mielenterveyspotilaita, heitteille jätettyjä nuoria ja hoitamattomia vanhuksia. Hän kuulee uutisia hajoavista perheistä, perhesurmista ja kouluampumisista, ja kummastelee mistä tämä johtuu, kun kaikki vain haluavat kaiken aikaa viihtyä, elää mukavasti ja juhlia. Suomalaisia järjestäytyy oikein jonoon hakemaan  "laatuaikaa" tietokonepeleistä, juomisesta, pilven pössyttelystä, seksistä, shoppailusta ja muusta irrottelusta. Silti kaikilla "kunnon ihmisilläkin" on paljon huolia.

Sinulla itselläkin riittää monia murheita.  Väkivaltarikolliset ja huumerikolliset jengiytyvät  yhä enemmän. Toivot voivasi vielä välttyä kiristäjiltä ja huumediilereiltä, vaikka yksi ja toinen kaupungissa on jo joutunut huumeiden ja kovan huumemaailman kanssa tekemisiin.  Sinä et ole rasisti ja tunnet hyviä ihmisiä kaikista roduista, mutta mietit miten käy lopunkin turvallisuuden kaupungeissa, jos Suomeen rantautuu muissa Euroopan maissa jo tihutöitään tekeviä maahanmuuttotaustaisia kovia jengejä tai arabiterroristeja.

Pelkäät ryöstöjen, pahoinpitelyjen ja raiskausten määrän lisääntymistä, koska samalla poliisivoimia heikennetään kuten heikennetään kaikkia muita yhteiskunnan tukirakenteita "säästösyistä". Rahaa on riitettävä muualle, rikkaiden bisneksiin ja Suomen sitoumuksiin Eurooppaan ja ulkomaille. Olet taas koulutuksessa mutta on eri juttu saatko työtä, tuskinpa ainakaan vakinaista. Iässäsi käyt työmarkkinoilla  kakkosluokan palkattavaksi. Ihmettelet mistä  riittää rahaa maksaa  suuren eläkeläisjoukon eläkkeet ja sairaalahoidot. Omaan vanhenemiseesi suhtaudut kammoten. Haaveilet lottovoitosta tai muutosta toiseen maahan, mielellään lämpimään, mutta tajuat silti, että Suomi tarjoaa sittenkin vielä jonkinlaisen mahdollisuuden maailmassa. Tunnet kielen ja paljon ihmisiä. Sinulla on edelleen jäljellä voimaa ja oikeuksia.

Voit  heittää pyyhkeen kehään ja loikata pitkälle rappion piiriin, ryypätä, pettää, tyrannisoida, rellestää, käyttää huumeita ja myydä niitä - "ulvoa sutena susien joukossa" -  tai voit jo rauhoittua ja  kerätä voimasi ja päättää omasta elämästäsi ja omalta osaltasi Suomen elämästä ja tulevaisuudesta.

Ihminen voi olla osa pelon, välinpitämättömyyden, vihan ja hyväksikäytön verkkoa, tai hän voi kuulua rohkeuden, vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden maailmaan, joka muodostuu yksittäisistä ihmisistä ja heidän yhteisistä hyvistä asioistaan. Kun pedot saalistavat, ne ajavat lauman hajalle ja vangitsevat uhrinsa herättämällä kauhua. Kun sinä "metsästät", tarvitset Suomen parantamiseen sopivat välineet, luotettavia, rehellisiä ystäviä, itseluottamusta, paljon yhteistoimintaa  ja "vakaan käden".

Sinun ei tarvitse vihata ketään eikä mitään. Sinun ei tarvitse "vasikoida" narkkareita tai rikollisia poliiseille tai sosiaalityöntekijöille. Pelon ja raivon sijasta voit saada ihmisten käyttäytymisen syiden ymmärtämisestä kumpuavan suopeuden, toisinaan jopa rakkauden tunteen pahojakin ihmisiä kohtaan. Jokainen, kovaäänisin määräilijäkin, on suhteessa nykyiseen maailmaan myös uhri ja hyväksikäytetty. Ei löydy petokalaa, jonka takana ei häämöttäisi toinen syöntiin avautunut kita.

Voit vaikuttaa rappiokehityksen vastavoimana poliittisten puolueiden, järjestöjen, kirkkojen ja seurakuntien kautta.  Ja voit vaikuttaa "kasvoista kasvoihin" tapaamalla ja kohtaamalla rohkeasti mutta viisaasti ja harkintakykyä osoittaen kaikenlaisia ihmisiä. Jos vetäydyt ja pelkäät, sulkeudut yhä syvemmälle tulevaisuudessa ja pelkäät aina vain enemmän. Jopa vihasi ja väkivaltasi kumpuavat silloin ensi sijassa valtavasta sisäisen ihmisesi pelosta ja hädästä.

Sinä päätät mitä elämä tekee sinulle ja mitä itse teet elämälle, vaikka joskus tuntuisi, että kaikki muut tekevät sen sinua ennen.

Tsemppiä ponnistelullesi hyvinvoinnin puolesta!

Kohtalotoverisi

Felix

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.