YLEN SUURI KANNABISILTA



(Kuvitus: Yle)




Koko Kansan Kannabisilta 5.3. 2014 herätti huomiota ja keräsi joukkoja koolle, mutta aina silloin, kun joukot innoissaan ja toisilleen vähän tärkeillen keskustelevat  hetken kosketuksessa, syntyy herkemmin rupattelua ja pulinaa kuin syvällisiä ajatuksia itse aiheesta. Koko kaartista vain Eetu Pakkanen erottui esille aiheensa omakohtaisesti ja syvällisesti tuntevana keskustelijana. Ylen toimittajapari oli kai ylpeä saadessaan Suomen Yleisradion televisioon ensimmäisen varsinaisen kannabismainoksen Coloradosta. Mainospalassa, vehreän "vihreän" ääreltä, iloinen nuori nainen suitsutti kannabiksesta ja toivotti Suomen mukaan samaan ihanuuteen. Loppusanat esitettiin laulun muodossa. 30 kannabiskasvin kasvattamisesta kiinni jäänyt artisti Julius Sarisalmi palkittiin "kansalaisrohkeudestaan" antamalla hänen esittää kaksi kannabismyönteistä lauluansa. Onko tällaisessa kannabismyönteisyyden esittämisessä jo kysymys rikokseen yllyttämisestä? Eikö Ylen tule arvostaa Suomen lakeja?


OPETTAJAN SANKARIT

Kypsään ikään Suomen toivoja opettanut Sirkka Linder kertoi käyttäneensä pilveä jo vuosikymmenet ja silti toimineensa ongelmitta opettajana. Tosin vasta nyt hän tohti tulla ulos vihreän kasvin kaapistaan. Linder innostui vertaamaan pilven ihanuutta osaksi alkoholin päihdyttävyyteen ja murtomaahiihdon mukanaan tuomaan endomorfinihumalaan. Linder muistutti, että toki myös murtomaahiihto tulisi kieltää, jos kannabista ei sallita. Eikä lapsen huumeidenkäytössä ole vanhemmille mitään hävettävää. Vanhempien täytyy mennä peilin eteen, jos lapsen huumetouhut hävettävät. Jostain syystä alkoholi ja murtomaahiihto eivät ole riittäneet tälle maikalle, vaikka hiihto on näköjään open mielestä ihan huumausaineeseen verrattavissa oleva koukku. Kotikasvattajia Mikko Pekkolaa ja Julius "Juju" Sarisalmea Linder kehui sankareiksi. Sankaruuden perusta on siinä, että ilman kasvattaja-urhoja sellainen tavallinen kansalainen kuin opettaja Linder ei saisi hommattua kannabista itselleen! Kaukana on oma kouluaikani, jolloin opettajien sankareita olivat sotiemme veteraanit ja jolloin opettajat valistivat oppilaita -  kuten minua - huumeiden vaaroista.

Kannabiskasvattajana ja blogistina esitelty Mikko Pekkola oli illan innokkain ja puheliain pilven ja kotikasvatuksen puolustaja. Häneltä on poliisi käynyt toistaiseksi jo seitsemän kertaa takavarikoimassa viherpeukalon kasvit, mutta Pekkola ei aio periksi antaa. Saatuaan muuntamiskelpoisia käräjäsakkoja teoistaan Pekkola päätti valita tilinumeron sijasta vankilan osoitteen ja marssi ns. kivitaloon mutta tuskin minnekään Kylmäkosken kaltaiseen kasarmiin. Vankilasta Pekkola ei enempää puhunut. Sen sijaan hän vakuutti, ettei tunne pätkääkään syyllisyyttä rikoksistaan, mutta häntä itseään on kohdeltu kaltoin. Pekkola ei mielestään ensisijaisesti riko lakia kasvatuspuuhillaan vaan harjoittaa poliittista toimintaa ja kansalaistottelemattomuutta. Hän on tuohtunut siitä, että poliisi peruutti ajokortin, ja samoin häntä sapettaa se, että poliisi ja syyttäjä toimillaan ja rekistereillään syrjäyttävät kannabikseen viehtyneitä nuoria.

Linderin taistelijaparin toinen osapuoli Julius Sarisalmi esiintyi Pekkolaa vähemmän. Tamperelainen liikemies ja artisti "Juju" oli keksinyt jipon myydä mm. kannabispiippuja liikkeessään ja kasvattaa omassa puodissaan 30 kannabiskasvia. Toki ns. omaan käyttöön! Itse asiassa uskon, ettei kukaan Suomen kukkapuutarhureista kerro myyneensä tai lahjoittaneensa lähimmäisen rakkaudesta kannabista esim. ikikiitollisen opettaja Sirkka Linderin kotikäyttöön.  Sarisalmelle ei luettu rikoksestaan enempää kuin 40 päivää ehdollista. Ehdollinen ei tuntunut sitten missään. Häpeää aiheutti poliisin toimet. Oli kamalan noloa kun Sarisalmi riisutettiin nakuksi usean poliisin edessä, ja "Juju" jakoi tuskallisen kokemuksen nyt kameroiden edessä. Oliko hänelle poliisien toimesta jotenkin naurettu? "Juju" tilitti Suomen kansalle miten tilannetta helpotti se, että tamperelainen ylikomisario oli "hyvin ymmärtäväinen". "Juju" kertoi että ei enää kasvata kannabista. Hän oli antanut periksi toisin kuin uhmakas Pekkola.

Kumpikin "kansalaisaktivisti" muuten paljasti aloittaneensa ensin kannabiksen käytön ns. viihdekäyttönä mutta sittemin he innostuivat sen lääkkehyödyistä. Pekkola analysoi miten kannabis korvaa lääkärin määräämiä, pilveä paljon haitallisempia pillereitä. Se korvaa parhaimmillaan vallan "kourallisen pillereitä". Mihin muuten normaali kannabiksen käyttäjä tarvitsee lääkkeitä ihan tassullisen?


ÄLYMYSTÖN ESIINMARSSI

Jotta kansalaisilla olisi varmasti viisasta sanottavaa tarjolla, raatiin oli pyydetty/laskettu mukaan myös joitakin intellektuelleja. Heistä erikoisin oli - ehkä - sosiologi ja huumetutkija Jussi Perälä. Perälä oli aika paljon hiljaa. Varmaankin hän kokosi ajatuksiaan. Päästyään vauhtiin hän kysyi nerokkaan kompakysymyksen: Pitäisikö keski-ikäiset miehet potkia yhteiskunnasta ulos juomisen vuoksi? Jos tuohon vastaa, että täytyy, niin rupeaapa siitä mono heilumaan joka niemessä ja notkossa ja tiet täyttyvät keski-ikäisistä mierolaisista. Jos sanoo, että ei pirussa, täytyy kannabis hyväksyä ja poliisien painua nurkkaan häpeämään. Perälä myös otti esille listat ja muut poliisin tahdittomat ahdistimet, vaikka olisi puhunut aiheen sivusta. 

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton eli ViNo:n  nuori Aaro Häkkinen on vasta aloitteleva älymystöläinen. Hänellä oli kirkkaan vihreä paita, silmälasit ja nutturan tapainen kampaus. Vanhemmat briljeeraavat muulla tavoin. Häkkinen vaati, että kotikasvatus omaan käyttöön on sallittava. Perusteluinaan hän esitti miten nyt kerta kaikkiaan vain on niin, että kannabista keuhkoillaan isolla joukolla. Kun nyt käytöstä on tullut lähes kansan tapa, on kauniisti otettava lusikka/piippu käteen ja muutettava suhtautumista pilveen, tai pilvi jää rikollisjärjestöjen ja "moottoripyöräkerhojen" bisnekseksi. Onko Aarolla muuten täydellinenkin lista kannabista myyvistä moottoripyöräkerhoista? 

Professori Jaakko Hämeen-Anttila todisti olevansa aito liberaali mietiskelijä. Hän referoi miten huumeisiin on itseasiassa suhtauduttu kielteisesti vasta viime aikoina, kovin lyhyen ajan, jos maailmanhistorian kulkua tarkastelee. Hänellä riitti silmää myös lainopillisille pohdiskeluille. Hyvä länsimaalainen oikeuskäsitys asettuu kannabiskielteisyyden suhteen koetukselle. Jaakko huomautti miten rikos voi olla yleensä vain sellainen teko, jossa joku kärsii. Ilman uhria ei ole rikostakaan, etenee käsityksen logiikka. Professorille kuittaili myöhemmin ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä. Ylikonstaapelin mukaan kärsijöitä ovat mm. nuoren huumeiden käyttäjän vanhemmat. Aro-Heinilä on todistanut kentällä pitkän työuransa aikana paljon kärsimyksiä, jotka liittyvät juuri huumeisiin. Ehkäpä Jaakko Hämeen-Anttila sai tästä  apua myös siihen, itselleen kenties avoimeen kysymykseen, mistä syystä huumeisiin on nyt sitten ruvettu tässä historian vaiheessa suhtautumaan joukolla kielteisesti. 

Kiinan 1800-luvun oopiumisodat (Opium War) professori unohti tykkänään. Silloinhan kiinalaiset polttivat Britannian sinne rahtaamia huumeita ensin piipuissaan, ja suivaantuneina myöhemmin tuhosivat opiumlasteja, mikä engelsmannit kovasti tuohdutti. Pääsyy sotiin oli se, että miljoonat kiinalaiset tulivat riippuvaisiksi oopiumista. Minkä takia kiinalaiset niin pitivät huumeista? Pitkään käytettynä hamppu kuulemma auttoi saamaan yhteyden henkiin ja "teki ruumiista kevyen". Kuulostaako tutulta, pyhän yrtin ihailijat?

Partaposkinen, italialaistyyppinen rikosoikeuden professori Jussi Tapani ylsi myös rohkeaan intelligentsiaan. Ajoittain hän hetkittäin hallitsi muita viilein silmin ja harkituin sanankääntein. Hänen kuningasajatuksensa oli, ettei meidän tarvitse muuta tehdä kuin pitää kannabis edelleen rikoslain puitteissa, mutta syyttäjät eivät ryhdy entiseen tapaan syyttämään vaan käytännössä katsotaan "sormien lävitse" esim. juuri pilvikansaa. Nerokkuus on kaiketi siinä, ettei lakia tarvitse silloin muuttaa, mutta poliisi ja erityisesti syyttäjät saavat tulevaisuudessakin yhä enemmän harkinnanvaraa erilaisiin huumerikoksiin. Jos asenteet vielä joustavat lisää nykyisestä, niin kenties amfetamiinirikoksestakin voi selvitä vähemmällä kuin nykyään. Ei vankilaan vaan hoitoon! Toisaalta - jos haittoja tulisi enemmän kuin yhteiskunta sietää, syyttämiskynnystä voisi taas laskea ilman jäykkää lainsäädäntötietä. Joustoa riittää kuin sidostesukassa eikä lainkuuliaisuus kärsi. Päivi Räsänen pysyi koko keskustelun ajan vaativammalla kannalla. Yhteiskunnan on näytettävä selvästi se, että huumeidenkäyttö on moitittava asia. Mitäs moititavaa siinä olisi, jos syyttäjät vain jakelisivat A-klinikan esitteitä pontentiaalisille syytetyilleen? 


DEKRIMINALISAATTORIN ESIINMARSSI

Mika Isomaa, ohjelmistotyöntekijä ja kansalaisaktivisti, on jo kerran yrittänyt saada aikaan kansalaisaloitteen eduskuntaan. Ensimmäinen yritys kannabiksen dekriminalisoimiseksi ei kerännyt nimiä listalle tarpeeksi paljon, mutta Mika kertoi reippaasti yrittävänsä toistamiseen, ja tällä kertaa paukkuu. Totta kai on tapahduttava. Mika uskoo niin varmasti, koska hänen sanojensa mukaan kolmasosa hänen ikäluokastaan "on kumminkin rikollisia", ja tämä aiheuttaa ilmeisesti jonkinlaisen mahdottoman kestävyysvajeen. Kumpi on Mikasta kestämätöntä, se että 1/3 on rikollisia vai se että 1/3 ikäluokasta pidetään rikollisena? Mika on jälkimmäisen kannalla, ovela mies!

Mikan suruksi hänen ajamansa kannabiksen dekriminalisointi, eli lain muuttaminen siten, ettei kannabiksen käytöstä ja kotikasvatuksesta aiheudu rikosoikeudellista sanktiota, sai keskustelussa kilpailijan Jussi Tapanin mielikistä pitää rikoslaki sellaisenaan mutta jättää kannabisrikoksista syyttäminen syyttäjän harkinnan varaan. Tänä iltana Ylen "kannabismainos" kannabiksen varsinaisesta laillistamisesta, mikä tarkoittaisi kannabiksen vapauttamista kaupallisten toimijoiden myytäväksi, ei ottanut erityistä tuulta purjeisiinsa.


ASIANTUNTIJOIDEN RAPINAT MARGINAALISSA

Hoidon ja tutkimuksen asiantuntijat eivät olleet keskustelussa suuna päänä. Tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen toi esille harvasanaisena joitakin kannabiskulttuurille kiusallisia tosiasioita. Kannabista nauttivat käyttävät suuressa määrin paljon myös muita päihteitä. Kannabiksen kasvatuksesta on tullut hyvää vauhtia iso harrastus. Suomessa kasvatetaan nyt enemmän kannabista kuin Tanskassa. Muistattehan sen "vapaamielisen" Tanskan vielä? Ylikonstaapeli Aro-Heinilä oli sitä mieltä, että tosiasiassa suurin osa kotikasvattajista myy muille satojaan. Hamppu on valtaamassa katuja. Professori Hämeen-Anttila peräsi, että onko sitten parempi jättää kannabis kansainvälisen rikollisuuden touhuksi. Aro-Heinilä vastasi tosikkomaisesti tähän, ettei "kansallinen rikollisuus" rikollisuutta muuksi muuta.

Lääketieteen tohtori, A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki todisti miten kentällä päihteiden sekakäyttö on vallitsevaa. Vain harva asiakaskunnassa käyttää ainoastaan kannabista. Jotkut vain kannabista käyttävät tarvitsevat runsaasti apua päästäkseen huumausaineesta eroon. Esiintyy vieroitusoireita, vaikka kannabiksen kohdalla ei olla totuttu liittämään vieroitusoireita ja lopettamista yhteen. Onhan vuodesta toiseen mediassa toitotettu miten kannabis ei aiheuta merkittävää riippuvuutta.  Kannabisillassa kuultiin pilven puoltajien joukosta tämän tästä, mm. Aaro Häkkisen suulla, ettei huumeista rankaiseminen auta huumeongelmaisen hoidossa, joskin heidän mielestään ongelmia syntyy tosi harvoille kannabiksen nauttijoille. Simojoki aivan oikein huomautti, että kaiken hoidon tarjoavat kunnat. Mistä me voimme tietää, että kunnilla on halua tai edes mahdollisuutta sijoittaa vielä nykyistä enemmän huumeongelmien hoitoon? Simojoen mukaan lama-aika on jo nyt tuonut uudelleen esille huumeongelmia niissä maissa, joissa laillistettiin huumeet ja ryhdytty rankaisemisen sijasta hoitamaan. Huumekuolleisuus on jälleen kasvussa.

Tietokirjailija Miia Heiskanen esitti huolensa, että kannabiksen nostaminen muiden päihteiden rinnalle voi aiheuttaa vain lisää päihdeongelmia nykyisten suurten päihdehaittojen rinnalle. Heiskasen mukaan nyt on syytä seurata tarkemmin mitä kokemuksia muille tulee kannabiksen dekriminalisoimisesta tai laillistamisesta ennen omia ratkaisuja.

Markus Storvik, farmakologian dosentti, kieltäisi kannabiksen jatkossakin kokonaan alle 20-vuotiailta, koska kannabis aiheuttaa tutkitusti vaurioita kehittyvien lasten ja nuorten keskushermostolle. Aikuisväestölle Storvik ei osannut asettaa mitään ns. turvallisen kohtuukäytön rajaa. Kannabis ei ole kumminkaan kenellekään vaaratonta. Savun hengittäminen ei ole milloinkaan järin viisasta ja kannabikseen addiktoituu 10% käyttäjistä. Luku on itse asiassa suuri, kun ajattelee nykyisen käyttäjäkunnan laajuutta. Keskustelussa todettiin vielä, että 99% heroiinin käyttäjistä on aikaisemmin ollut kannabiksen kuluttajia, mutta käytännössä vain harva siirtyy heroiiniin. Pitäisikö edes nykyään siirtyä, kun tasalaatuinen lääke-Subutex on meillä jo syrjäyttämässä tai kokonaan syrjäyttänyt heroiinin?

Kaarlo Simojoen mukaan on myös huomioitava riskiryhmään kuulumisen mahdollisuus. Käyttäjällä on 1% mahdollisuus kantaa skitsofrenialle altistavaa tekijää, jolloin taudin puhkeaminen voi aikaistua, ja tämän lisäksi on olemassa 5% mahdollisuus kuulua psykoosiriskiryhmään. Siis etsimällä "vääriä murtomaahiihtokokemuksia" kannabisladuilta vain mielihyvän ja muiden fiilisten takia voi päätyä toisia käyttäjiä paljon herkemmin kannabispsykoosin kourissa mielisairaalan osastolle - tai saada jopa elinikäisen sairauden skitsofreniasta. 


POLIISEILLA PAMPPU HUKASSA?

Poliisikunta esiintyi hyvin sovinnollisesti illassa. Krp:n Tuomas Elfgren torkkui illassa vähän kuin jo muissa maailmoissa. Ehkä Elfgren on kypsynyt huumerikollisten perässä juoksemiseen ja sotaan huumeita vastaan suuren ja mahtavan USA:n eräiden poliisiviranomaisten tavoin. Niin tai näin mutta jokseenkin epäselvästi loogisena ajatelijana tunnettu Elfgren selvitteli miten kannabis voi olla portti koviin huumeisiin mutta samalla tavoin päihde on portti toisiin päihteisiin, ja alkoholi on portti alkoholismiin. 

Porttiteorian mukaan ensimmäinen huume tai aine altistaa siirtymään seuraavaan, ensimmäistä vahvempaan aineeseen. Alkoholi ei ole portti alkoholismiin vaan sairauden kohdalla "porttina" on pitkään jatkunut alkoholin ongelmakäyttö. Alkoholin kohdalla pitäisi sanoa, että siideri/olut voi olla portti viininjuontiin, ja viini portti väkevämpiin juomiin (mausteviinit, liköörit ym), kunnes lopulta käytetään väkeviä viinoja, kuten viskiä, vodkaa tai pontikkaa/pirtua. Alkoholin kohdalla on aivan päivänselvää, ettei kukaan juo kunnolla Kossua käyttämättä sitä ennen olutta tai siideriä. Miksi huumeiden kohdalla olisi portittumisvaara vallan vähäisempi? Jos alkoholinkäytöstä tahdotaan ottaa toimiva esimerkki, pitäisi ehkä kertoa, että mieto huume on portti käyttää vahvempaa huumetta jne., mutta narkomanian kehityksessä olennaista on yleensä huumausaineiden ongelmallinen eli haitallinen käyttö, joka luo narkomania-sairauden. Mikäli Elfgren pohtii mielessään niin, että runsas kannabiksen käyttö voi olla huumeongelmaiseksi ajatumisessa vaarallisempaa kuin hyvin vähäinen esim. amfetamiinin tai kokaiinin käyttö, ajatuksenjuoksu käy ymmärrettävämmäksi, mutta johtopäätöstä ei sopisi kakaista kaiken kansan kuultavaksi. 

Ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä oli parivaljakosta kannabisillassa virkumpi. Hän oli tunteitaan myöten, siis  aidosti, lain ja järjestyksen puolella kannabiskysymyksessä. Aro-Heinilä kuului viranomaisista sisäministeri Räsäsen kanssa siihen ilmeiseen vähemmistöön, jonka mielestä pitää edelleenkin hävetä enemmän itse lain edessä kuin nolostella jos joutuu kelteisilleen lainvalvojien eteen. Mutta mistä johtui ylikonstaapelin oma häveliäisyys sanavalinnoissa? Hän kertoi antaneensa alaisilleen käskyn, ettei "asiakkaista" saa käyttää nimitystä narkomaani (narkkis). Edellä tosin tottelematon kannabiskasvattaja Pekkola piti julkisen nuhdesaarnan yhteiskunnalle, joka edistää syrjäytymistä nuorten keskuudessa leimaamisen, sanktioiden ja rekisteröimisten kautta. Pekkolan mukaan kannabiksen käyttäjä syrjäytyy vasta, kun joutuu kokemaan syrjäyttäviä sanktioita (kuten hänellä itsellään ajokortin peruminen). Asia on kyllä niin, että jos ankka näyttää ankalta, ui kuin ankka ja ääntelee ankan tavoin, ei ankka muutu muuksi vaikka sitä Akuksi kutsuisi. Miten poliisi pystyy ketään hoitoonohjaamaan tai edes ottamaan esille rehellisesti huumeongelman, jos se ei tohdi edes käyttää ilmeisestä huumeaddiktista narkomaaninimitystä? Eiväthän terveet tarvitse parantajaa.

Toinen suuri kysymysmerkki poliisin toiminnassa on se, että poliisilla on valta tietyissä tapauksissa ns. ohjata hoitoon sanktioinnin sijasta. Miten sellainen dokumentoidaan yhtä tarkasti kuin sanktio? Mikä taho ottaa kannabiksen ongelmakäyttäjän saman tien, poliisin lapulla, hoidettavaksi ja tarjoaa korkeatasoista huumehoitoa? Monin paikoin Suomessa huumeongelmaisen on todella vaikeata saada hyvää hoitoa, kun päihdehoidosta aina vain tingitään. Miten poliisi yleensä kontrolloi, että hoitoonohjaus on toiminut todella sanktion asemasta? Jos henkilö ei mene hoitoon, häneen ei tuolloin kohdistettu edes sanktiota eikä hän toisaalta yrittänyt päästä huumehoidon pariin. Ja vaikka hoito käynnistyisi ja vielä varsin nopeasti, hoidon käynnistyminen ei ole tae sen onnistumisesta, ja epäonnistunut hoito ei millään tavalla vähennä huumeongelmia - vaikka hoitoa juuri tarjotaan ratkaisuksi kysymykseen: "miten muulla tavoin kuin rankaisemisella autetaan huumeongelmaista ihmistä"? Toisaalta,  ministeri Räsäseen viitaten, lain velvoittama moite ei täyty vain hoitoonohjauksella. Sulkeeko poliisi silmänsä näiltä tosiasioilta?


KOKENUT TIETÄÄ - KAIKEN KOKENUT ENEMMÄN

YAD-aktivisti ja entinen huumeiden ongelmakäyttäjä Eetu Pakkanen kritisoi iltaa siitä, että niin vähän uhrataan aikaa huumeiden ja kannabiksen haitoista puhumiseen. Eetu oli valmis panemaan kaiken peliin. Hän kertoi Suomen kansan edessä huumeisesta elämästään, huumesekoiluistaan, huumepsykoosistaan ja vankilareissuistaan. Eetusta heijastui aivan erilainen henki ja asenne kuin huumetutkija Perälästä, jonka ajatuksiin ja habituksiin alakulttuuriin syventyminen on kenties merkkinsä vetänyt. Eetu on reipas nuorimies, joka on muuttanut kokonaan asennoitumisensa kaikkiin huumausaineisiin ja jonka elämänmuutos paljastuu vaivatta kaikista puheista. Eetu väsähti huumeiden maailmaan, siis koko huumekulttuuriin, eikä halunnut päätyä taas häkkilinnuksi kivitaloon. Eetun mukaan kannabiksen suosiminen aiheuttaa paljon uusia haittoja. Ajatus on se, että koska joka tapauksessa ihmisiä tulee sortumaan huumeisiin ja sairastumaan psykooseihin, pitäisi ajatella enemmän näitä kärsijöitä kuin kannabiksen ystäviä. 

Pakkanen on realisti ja vielä oikealla tavalla humanisti, ihmisystävä. Eetun avautuminen koettiin positiivisena asiana, mutta monesta saattoi  lukea, että nyt on kysymys marginaalista, kuriositeetista. On mentävä enemmistön ja vahvojen ehdoilla, ei huumeisiin toden teolla luiskahtavan vähemmistön ja heikkojen asiaa esillä pitäen. Esiintymisessään Eetu kuitenkin väläytteli vain vahvuuksiaan. Hänellä oli myös suvereeni tietämys aiheesta, ensiksi kaikki se aikaisempi kannabismyönteinen kulttuuriprobaganda ja toiseksi myöhempi, koko oppimäärä huumeisiin - siis myös kannabikseen - luuluvasta laittomasta huumekulttuurista rikoksineen. 


HOUSUT KINTUISSA VAI YLHÄÄLLÄ TULEVAISUUTEEN?

Kannabista käytetään nyt paljon ja tulevaisuudessa näillä näkymin vielä enemmän. Huumetakavarikot ovat lähes kaksinkertaistuneet vuosien 2009 (12 500) ja 2013 (23 000) välillä. Ohjelman mukaan sadat tuhannet suomalaiset ovat ainakin joskus kokeilleet kannabista. 25 - 34v. miehistä 44% eli lähes joka toinen on kokeillut tai käyttää jatkuvasti kannabista. 

Huumeet eivät ole vain Etelä-Suomen ja muutaman suuren kaupungin murhe. Poliisin tietojen mukaan (www. poliisi.fi/poliisi/lappi) huumausainerikoksia tehdään nykyään Lapissa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kemissä tehtiin v. 2013 huumerikoksia 821 kpl. Määrästä 606 koski käyttörikosta. Kemissä tehtiin (v. 2013) 70% enemmän käyttörikoksia kuin keskimäärin vuosina 2009 - 2012. 

Kannabiksen puolustajat eivät halua liittää käyttöä syrjäytymiseen muuten kuin siten, että joko jo aikaisempi ongelma tai erityisesti poliisin asettamat sanktiot syrjäyttävät käyttäjäparkoja. Syrjäytyneiden päihdekäyttäytymisestä ei löydy tarkkoja tietoja, mutta Suomessa lasketaan olleen v. 2010  syrjäytyneitä 15 - 29 vuotiaita nuoria 51 300 henkeä (www.eva.fi.) Heistä 32 500 syrjäytynyttä ei ole rekisteröitynyt edes työttömiksi työnhakijoiksi. Syrjäytyneistä miehiä oli 64% ja kantaväestöstä laskettuna 78%. Työllistyneiden määrässä ei tapahdu merkittävää muutosta parempaan suuntaan ikäluokissa 29 - 34 vuotta. Kun pidetään mielessä se, että 78% syrjäytyneistä kantasuomalaisista on miehiä ja ettei ikäryhmissä 29 - 34 v. tapahdu suurta muutosta esim. syrjäytymistä työllistymisellä tarkastellen, on paljon mahdollista, että kannabiksen käyttö esim. erityisesti miesten kohdalla ikäryhmissä 25 - 34 v. korreloi muun elämästä syrjäytymisen kanssa. Kannabiksen käyttö saattaa olla aika leimallisessa määrin yhteiskunnassa syrjäytyneiden miesten tapa. Näitä syrjäreitä eivät sorsi poliisit ja laki vaan he ovat tietoisesti tehneet valintoja päihteiden käytön ja syrjäytymistä syventävien tekojen puoleen niin, että heidän oma elämäntapansa - esim. passivoittava, haitallinen päihteiden (mukaan lukien erityisesti kannabis) käyttönsä - aiheuttaa ja pitää syrjäytymisen käynnissä. Nykyinen huumepolitiikka, puhumattakaan tätä liberaalimmasta kannabislinjasta, ilmeisesti vahvistaa kannabiksen otetta nuorten miesten syrjäytymiskehitykseen.

Eetu Pakkanen kritisoi voimakkaasti käsitystä, että kannabiksen käyttö ei kuulu niinkään muille ikäryhmille kuin 25 - 34-vuotiaille. Pakkanen kertoi saavansa jatkuvasti esimerkkiä muusta todellisuudesta. Jo 12-vuotiaat voivat kaikessa rauhassa pössytellä kannabista. Pakkasen huolta tukee illassa kerrottu tieto, jonka mukaan nykyään monet armeijan aloittaneet keskeyttävät palvelun kannabiksen käytön takia. Koko Suomen etu ehkäpä on, että nuorisomme ja nuoret miehemme pysyvät työ- ja palveluskuntoisina. Sen sijaan, että huumeiden edessä nostetaan kädet ylös ja lasketaan housut alas, on tehtävä toisinpäin. Hyvä aloitus on muuttaa asenteita huumekielteisiksi myöntyväisyyden sijasta.

Suomessa 25 - 34- vuotiasta miehistä sanoo enemmistö eli yli puolet kannabikselle yhä ei. Miksi emme yhteiskuntana tue enemmän heitä pysymään lujana kannabiksen edessä sen sijaan, että helpottaisimme käyttäjien huumeista elämää tukemalla heitä käyttämään nykyistä helpommin ja samalla leimaamattomalla tavalla kannabista? Miksi emme velvoita nuoria nykyistä enemmän seuraamaan lakia kannabiksen suhteen sen sijaan, että laskisimme lain rimaa käyttäjien maineen parantamisen vuoksi? 15 - 16 vuotiaista 40% on ilmoittanut varastaneensa kaupasta vähintän kerran elämässä, ja joka neljäs nuori kertoi tuhonneensa toisen omaisuutta (www.porttivapauteen.fi/tietoa). Jos kannabis on tavalla tai toisella laillistettava siksi, että käyttäjiä on nuorten miesten ikäluokassa aika paljon, miksi emme tee samoin myymälävarkauksien ja vandalismin suhteen? Tässäkin tapauksessa tekijämäärä on korkea. Jos pysymme siinä, että annamme 15 - 16- vuotiaille viestin varkauden moitittavuudesta, voimme pysyä myös siinä, että pidämme voimassa aikuisten miesten kohdalla vastaavan moitittavuuden funktion lainkäytössäkin, vai mitä?

Moitteeseen on painava peruste. Mitä hyödymme yhteiskuntana kannabiksen käyttäjistä? Emme käytännössä yhtään mitään, mutta kunnat saavat heistä kontolleen suuria kuluja nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa. Esitettyjen prosenttien valossa esim. 100 000 kannabiksen käyttäjää tulee merkitsemään 1000 itseaiheutettua, tarpeetonta tai vähintään ennenaikaista skitsofreniatapausta ja 5000 muuta itseaiheutettua psykoosihoitojaksoa erikoissairaanhoidossa. Kannabispsykoosista voi selvitä 2 - 4 viikon aikana, mutta skitsofreniasta seuraa monelle elinikäinen sairaus, ja käytännössä yhteiskunta maksaa heidän koko loppuelämänsä kulut eläkkeiden, asumistuen ja toimeentulotuen muodossa. Kannabis ja 10% koukkuunjäämisriski puolestaan tarkoittaa 10 000 huumeaddiktia. Huumeaddiktin hoito on kallista eikä halpene tulevaisuudessakaan. Näiden vaivojen lisäksi tuhannet kannabiksen käyttäjät tulevat vajoamaan kovien huumeiden käyttäjiksi. Kaikki narkomaaneista aiheutuvat kustannukset tulevat tavalla tai toisella yhteiskunnan maksettaviksi, erityisesti syrjäytymättömän väestönosan, joka on tehnyt elämässään erinäisiä päätöksiä pysyä lain puolella.


MUTTA ENTÄPÄ AMMATISTA SYRJÄYTYVÄT NUORET?

Kannabista käyttäneitä ja käyttö- tai kasvatusrikoksista tuomittuja nuoria voidaan tukea muuttamalla heitä koskevaa seurantaa. Jos voidaan todistaa huumeseuloilla, ettei rikokseen syyllistynyt enää esim. kolmen vuoden aikana käytä kannabista tai muita huumeita, häntä koskevat ja tulevia opiskeluja koskevat merkinnät voitaisiin poistaa. Olisi tuettava niitä, jotka haluavat jatkossa pysyä erossa huumeista ja jatkettava huumeita käyttävien nuorten kriminalisointia täysin lain mukaan edeten. Emmehän halua tilanteeseen, jossa joudumme pelkäämään onko lapsiamme hoitava hoitaja, sairauttamme parantava lääkäri tai sairaanhoitaja, juristi, ambulanssikuljettaja, poliisi, lentäjä tai tuomari kenties kannabiksen vaikutuksen alainen. Puheisiin käyttökerroista ei ole luottamista. Addikti vähättelee ja peittelee aina myös laillisten päihteiden käyttöä - jos käytöstä kiinni jääminen tietää ongelmia. 

Koska kannabiksesta ei ole mitään todellista hyötyä yhteiskunnassa - pois lukien kannabiksen lääkekäyttö eräissä sairauksissa - mutta selviä haittoja on runsaasti koskien koko käyttäjäkuntaa, ei  löydy ensimmäistäkään järkevää syytä nostaa kannabis uudeksi päihteeksi alkoholin rinnalle. Mikäli kannabiksen käytön helpottaminen on tyhmää, miksi yhteiskunnan tulisi valita väärin käytännössä ainoastaan vapaamielisyyttään osoittaakseen ja käyttötrendejä miellyttääkseen?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.