sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

JAGUAARIKUSKI TAPPAJANA - NORMIRIEMU EI KAUAKSI KANNA, TEKOJA TARVITAAN!







Kännissä autolla taas! Surmaajana autolla jälleen!

US: "Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) arvioi, että humalassa tehtyjen tekojen rangaistusasteikko saattaa olla Suomessa liian lievä. Hän viittaa Helsingissä perjantaina sattuneeseen yliajoon, jossa kuoli yksi ja loukkaantui viisi ihmistä.

–Helsingin eilisen yliajon jälkeen on pakko sanoa, että Suomen kansantauti on viina ja viinapäissään tehtyihin tekoihin suhtautuminen. Ilmeisesti viinapäissään tehtyjen tekojen rangaistusasteikko on liian lievä, jotta se toimisi minkäänlaisena hidastimena kansantaudissa tehtyjä tekoja estämään, Sarvamaa kommentoi Facebookissa (...)" 


Autolla liikkuneesta 51-vuotiaasta liikennetappajasta liikkuu erilaista tietoa mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Samalla ihmetellään, että miten on mahdollista kaahata autolla ylinopeutta Helsingissä jopa kahden tunnin ajan. Miksi poliisi ei autoa pysäyttänyt ajoissa? Onko poliisin voimavaroja niin supistettu - tai tehtäviä siirretty ns. poliittisen valvonnan suuntaan - ettei aikaa ja poliiseja liikene tarpeeksi liikennevalvontaan?

Toiset ihmettelevät taas kuinka on mahdollista, että rattikäryistä tulevat rangaistukset ovat niin pieniä ja mitättömiä, että niillä ei ole pelotusvaikutetta vaan rikolliselle seuraa rattituomioita toinen toisensa jälkeen.

Kolmannet ovat saaneet vettä myllyynsä korostaakseen alkoholin suurta haitallisuutta. Samalla perätään entistä enemmän rahaa alkoholistien ja rattijuoppojen hoitoon. Kunhan vain saadaan lisää hoitoa, rattijuoppoudetkin vähenevät.

Toistaiseksi uusin ja erikoisin näkökulma on tuoda jopa maahanmuuttopolitiikka ja sen riidat mukaan rattijuopumusasiaan. Facebookissa "riemastunut" koomikko Ilkka Kivi "analysoi" näin:

"–Jos kyse olisi islamistisesta terrori-iskusta, tietyt poliitikot vaahtoaisivat nuppi punaisena, miten monikulttuurisuus on tehnyt Suomesta turvattoman paikan elää ja miten muslimit pitää saada pois Suomesta. Media analysoisi tapahtumaa uudelleen ja uudelleen, käytäisiin läpi taustoja ja haastateltaisiin asiantuntijoita. Sosiaalisessa mediassa olisi täysi härdelli päällä. Mutta kun tekijänä olikin kännissä oleva suomalainen mies, asia ei juuri kiinnosta. Poliitikot ovat pysyneet hiljaa, mediassa Jari-Matti Latvalan menestys Jyväskylän MM-rallissa menee tästä aiheesta ohi eikä sosiaalisessa mediassa ole näkynyt minkäänlaista pöhinää, hän kirjoittaa."


Suomessa kännissä ajaminen ja sitä seuraava keskustelu on jatkunut ainakin jo 1970-luvulta lähtien vuodesta toiseen ja kokonaan riippumatta siitä mitä ulkomaalaisia on tullut/tuotu Suomeen. Ulkomaalaisuus ja rattijuoppous kuuluvat yhteen vain satunnaisesti eli vain jos ulkomaalainen syyllistyy itse rattijuoppouteen tai jää rattijuopon alle - kuten joku ulkomaalainen kuuluu 51-vuotiaan tekemän rikoksen yhteydessä jääneen, mutta tilanteessa kuoliaaksi ajettu oli ilmeisesti ns. kantasuomalainen nainen. Toivottavasti koomikko Kiveä itseään kiinnostaa aihe itsessään eikä aiheen käyttäminen aasinsiltana muihin poliittisiin tarkoituksiin. Vallinneessa, pitkään jatkuneessa keskustelussa on mielestäni pysynyt vireillä toistensa kanssa kilpailevia linjoja ilman lopullista päätöstä.

Rattijuopon hoitaminen ei ole varsinaisesti päihdehoidon kysymys ellei rattijuoppo ole samalla alkoholisti. Kaikki alkoholistit eivä ole rattijuoppoja eivätkä kaikki rattijuopot välttämättä alkoholisteja eivätkä aina edes alkoholin suurkuluttajia. Itse parantumistaan haluava alkoholisti (tai narkomaani) voidaan vähintään vieroittaa pitkäksi ajaksi viinasta (tai muista aineista) ja suurkuluttajaa on mahdollista motivoida ja tukea hallitsemaan harkintakykyä murentavaa ottamistaan tehokkaammalla tavalla eli auttaa löytämään juomiselle turvaraja ennen "holtin menettämistä".

Jos rattijuoppo ei ole alkoholisti tai alkoholin satunnainen suurkuluttaja, hän hyötyy parhaiten tavallisesta, impulsseja ja harkintakykyä vahvistavasta yhdyskuntapalveluksesta, neuvonnasta, valvonnasta ja ohjauksesta.

Jotkut rattijuopot eivät vain ota koskaan  opikseen, tai se tapahtuu erittäin hitaasti. Heissä ohjaus- tai hoitovaste on tavallista heikompi. Ongelmia eivät tuota vain alkoholi, harkitsemattomuus ja tiedon puute esim. alkoholin vaikutuksista ajokykyyn vaan erityisesti ja ensisijaisella tasolla toisista ihmisistä ja laista piittaamaton luonne.

Yksilön vapautta korostavassa ja liberaalissa Suomessa on ollut erittäin vähän halua ja keinoja puuttua häirikköpersoonien syyllistymisiin yhä uusiin rattijuopumuksiin tai muihin rikoksiin ja rikkeisiin. Kuitenkin huomattava osa törkeätä liikennekäyttäytymistään uusivista kuuluu juuri tähän porukkaan, jota samalla eri auttajatahot luonnollisesti karsastavat - juuri tämän heikon hoitovasteen takia. Suomessa on liikenteessä kuskeja, jotka tottelevat korkeintaan kovia otteita ja ankaria rangaistuksia ja mittavia korvausuhkia - mutta osa  heistä ei ojentuisi vielä  siitäkään. Tilanne on jatkunut näin vuosikymmeniä. Tällä välin ei ole haluttu ottaa edes autoa heiltä pois tai peruuttaa ajokorttia loppuelämäksi. Aika ajoin rangaistuksien koventamista esitetään - mutta näköjään rattijuoppojen aiheuttamat täysin tarpeettomat "surma- ja murhatyöt" tai karkeat vammauttamiset unohdetaan yhteiskunnassa liian pian.

Suomen rattijuopumukset ovat vain muuttumassa entistä huolestuttavampaan suuntaan. Viinan aiheuttamat rattipalot ovat jopa vähentyneet viimeisten vuosien aikana, mutta huumausaineet ja pillerit ovat avanneet kuin toisen rintaman sodassa rattijuoppoutta vastaan. Riippuvuus lääkkeisiin voi olla erittäin vahva, suurempi kuin alkoholiin. Rattijuopon vieroittaminen esim. bentsoista tai opiaateista vaatii selvästi enemmän hoitoa ja valvontaa ja tietysti rahaa kuin alkoholista vieroittaminen (mihin periaatteessa riittää viisi päivää katkaisuasemalla krapula- eli vieroitusoireiden päättämisessä ennen terapiavaiheen aloittamista).

Paradoksaalista kyllä samalla, kun nyt vaaditaan rattijuoppoja yhä kovemmalla äänellä tilille ja haukutaan viinaa, ollaan liberaalissa Suomessa alati kärkkymässä alkoholin ja huumaavien aineiden yhä laajempaa vapauttamista yhteiskunnassa.

Olisi jo aika miettiä tilanne kunnolla ja päättää sitten lujasti mitä tepsivää pitää todella tehdä tämän merkittävän yhteiskunnallisen ongelman ja jatkuvan turvallisuusriskin hallitsemiseksi. Pelkkä "normiriemu" ja syyllisten etsiminen ei pitkälle kanna, korkeintaan seuraavaan liikennetapaturmaan asti.


Linkki US:n juttuun

maanantai 26. kesäkuuta 2017

JUSSINKARKELOISTA JUHANNUSKRAPULAAN






Kännissä suurimmaksi osaksi vietetty juhannus tuottaa toivottavasti sekä fyysistä että moraalista krapulaa eli "morkkista", vähintään sen verran, että kipeä ihminen mietti kaksi kertaa ennen kuin jatkaa taas kaulailuaan rakkaan pulloveljensä kanssa.



Vaikka säät eivät suosineet juhlakansaa, uitiin kumminkin urakalla. Kuusi henkeä hukkui pulikoinnin tiimellyksessä. Osassa hukkumistapauksia oli epäilemättä ja suomalaisten yleiset tavat tietäen mukana alkoholi.

Kukaan juoppo ei onnistunut pääsemään hengestään autolla tai moottoripyörällä, mutta yrittäjiä tavattiin useita. Pohjois-Karjalassa yksi henkilö loukkaantui vakavasti rattijuopon suistuttua lauantaina aamuyöllä tieltä ulos. 

Poliisi pidätti kaiken kaikkiaan useita rattijuoppoja, huumekuskeja ja kaahailijoita. Lahdessa eräs motoristi päätti yhdistää kokaiinin käytön ja moottoripyöräilyn. Poliisi ei tällaisesta vapaamielisyydestä ilahtunut ja lakia luetaan kai myöhemmin tästäkin.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

DRUNK DRIVER? NO MERCY







Kännissä tai huumeiden vaikutuksen alaisena ajaminen, tai kolmiolääkkeillä kuormattuna puikkelehtiminen muun liikenteen seassa on varmasti paras tapa todistaa koko maailmalle ja omalle itselle jotain tästä:


1) Olen örkkiegohörhö, joka vähät piittaan muista ja en juuri itsestänikään!

2) Olen alkoholisti ja tee näitä hulluja juttuja sairauteni vuoksi - apua!

3) Olen jo tarpeeksi kännissä niin, että arvostelukykykyni toimii  kuin junan vessa veturionnettomuuden jälkeen!



Haluan päästä kotiin.

En aja kännissä.

Ja väistelen parhaani mukaan ... helevetin rattijuoppoja!


Turvallista juhannusta!!!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

HUUMEKAUPPA RÄJÄHTÄNYT KÄSIIN





MITÄ KUULUU PIRKANMAAN -  ERITYISESTI TAMPEREEN HUUMEKUVIOIHIN?

Huumekaupan kerrotaan vilkastuneen Pirkanmaalla viime vuosina. Pirkanmaalla kirjattiin viime vuonna 2 320 huumausainerikosta, mutta vastaava luku oli vuotta aikaisemmin 2 150 tapausta ja 1 911 kappaletta vuonna 2014. Suurin osa rikoksia koski käyttörikoksia. Toisaalta huumerikosten  paljastuminen ja näkyminen tilastoissa riippuu  paljon valvonnan määrästä. Todennäköisesti huumeita kaupitellaan ja käytetään paljon enemmän kuin nämä luvut antavat ymmärtää.
Onko tilanne hallitsematon rikoskomisario Jari Luoto?
– Kyllä me puutumme siihen päivittäin ja pyrimme kitkemään ongelmaa. Kiistatta on kuitenkin sanottava, että ilmiö on räjähtänyt käsiin. Välillä tuntuu, että kaikkeen ei pystytä puuttumaan, mihin pitäisi.
Ilmiö on siis jopa "räjähtänyt käsiin". Mitkä asiat ovat muuttuneet ja mitkä eivät? Internetin tiedetään tehneen huumeiden tilaamisesta entistä helpompaa. Tämä ei ole silti vaihtanut huumebisneksen peruskuviota; katukaupalla, kätköillä ja postikuljetuksilla on Sisä-Suomen poliisilaitoksen mukaan edelleen tärkeä rooli.
– Netissä tapahtuva huumausainekauppa on vain yksi uusi osa kauppaa. Yksikään huumausaine ei nettipiuhoissa kulje. Se on ihan konkreettista toimintaa ja jossakin vaiheessa huumausaineet tulevat aina kadulle. 
Nykyajan huumekaupassa nopeus ja röyhkeys ovat valttia. Luodon mukaan perinteinen katukauppa on muuttunut jopa entistä avoimemmaksi ja vieläpä menneitä vuosia räikeämmäksi Tampereella. Huumeiden tyrkyttäminen ja kaupittelu on lisääntynyt sitten 1990-luvun päivien, muistelee Luoto. Tampereen keskusta on huumeaktiviteetin polttopiste.
– Siellä huumausaineet ja raha vaihtavat näkyvästi omistajaa. Kauppatapahtumaa ei hirveästi peitellä. Keskustassa se on erityisesti niin sanottua kädestä suuhun kauppaa, jossa myynnillä rahoitetaan omaa käyttöä.
Mikä on Pirkanmaan seudun huumekauppaa kuumentanut? Luoto arvioi tilanteen johtuvan ainakin osittain huumausaineiden kysynnän kasvamisesta. Toisaalta kynnys käydä huumekauppaa on sekin madaltunut.
– Se voi johtua myös siitä, että toimintaa ei pidetä enää minään tai katsotaan, että kiinnijäämisriski on osittain niin pieni, että tätä tehdään julkisesti.

MITKÄ HUUMEET PARHAILLAAN LIIKKUVAT?
Huumekaupan tarjonta ja ilmeisesti myös kysyntä koskee erityisesti amfetamiinia, marihuanaa, buprenorfiinia sekä uusia tuntemattomia aineita. Nettikauppa on tehnyt huumeiden tilaamisen houkuteltavan helpoksi. Samalla voidaan osaa aineita joiden vaikutuksia ei tunneta.
– Tällä hetkellä huolestuttavat huomattavan paljon nämä uudet tuntemattomat aineet, joita kaduilla liikkuu. Ne lisäävät kyllä huomattavasti huumekaupan hengelle ja terveydelle aiheuttavaa riskiä, varoittaa Luoto.

Teksti pohjautuu Kreeta-Maria Kiviojan artikkeliin Ylessä 8.6.2017
Lähde

torstai 20. huhtikuuta 2017

UUTISET POLIISIN LIIKENNEVALVONNAN "KUOLEMASTA" OVAT LIIOITELTUJA. LIIKENNEVALVONTA EI OLE TYYSTIN TEHOTONTA!

20.4.2017

Foto: internet


Poliisin suorittama liikennevalvonta ei ole täysin "hampaatonta" ainakaan suuremmilla paikkakunnilla. Tasaisin väliajoin narahtaa kuskeja ratin takaa liikaa alkoholia tai huumausaineita veressään. Näin seuraavissakin tapauksissa:

"HELSINGIN poliisi nappasi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kiinni kaksi liikennesääntöjä rikkonutta kuskia, joiden molempien epäillään ajaneen amfetamiinin vaikutuksen alaisena.

Kello 1.16 yöllä poliisi huomasi Unioninkadulla seilaavasti kulkevan henkilöauton. Kadun päässä kuljettaja käänsi auton kieltomerkistä välittämättä vasemmalle ja ajoi yksisuuntaista Bernhardinkatua väärään suuntaan. Kadulla ei ollut tuolloin vastaantulevaa liikennettä.

Poliisi pysäytti 22-vuotiaan mieskuljettajan ja teki hänelle huumeiden pikatestin, jonka mukaan mies olisi käyttänyt metamfetamiinia ja amfetamiinia. Virolaisen ajokortin esittäneen kuljettajan ajo-oikeus oli mitätöity jo aiemmin Virossa.

Mies myönsi käyttäneensä amfetamiinia kaksi viikkoa sitten Virossa, mutta väitti ajaneensa sunnuntaina selvin päin. Poliisi otti miehen kiinni ja vei hänet verikokeeseen sekä kliiniseen päihdetutkimukseen.

MYÖHEMMIN yön aikana kello 3.50 poliisi pysäytti Sturenkadulla päin punaisia ajaneen henkilöauton kuljettajan. Mieskuljettajalle paikalla tehty huumetesti viittasi amfetamiinin käyttöön ja myös alkometri näytti positiivista, mutta poliisi ei saanut mitattua promillelukuja välittömästi. 
Autossa oli 38-vuotiaan kuljettajan lisäksi kaksi matkustajaa ... "

Lue koko uutinen HS 16.4.2017


Huumekuskien kohdalla on nykyään ehkä olemassa kehitys miedommista kovempiin huumausaineisiin päin. KRP:n tilastojen mukaan erityisesti metamfetamiinin ja kokaiinin vaikutuksen alaisena olevia kuljettajia on korjattu tieltä talteen aikaisempaa enemmän HS 3.4.2017

Kehitys maanteittemme turvallisuuden osalta on samalla huolestuttava. Tiedämme, että kannabis ja opiaatit heikentävät kuljettajan reaktiokykyä. Stimulantit taas houkuttelevat ottamaan turhia riskejä ja voivat aiheuttaa ns. rattiraivoa. Mitä enemmän suvaitaan ja suorastaan kannatetaan liberaalisuuden aatteen, pelon, mielistelyn, tai oman huumehakuisuuden vuoksi huumeita ja ns. viihdekäyttöä, tasan sitä runsaammin saamme vastaamme huumekuskeja liikenteessä. Varsinkin prätkällä liikuttaessa ei ole myöskään sama asia - kuka ajaa perässä! Ovatko takana tulevan silmät kuin syksyinen umpilampi vai kuin härkämullikalla?

Valveutukaa, arvoisat  kanssamotoristit, vaatimaan teillemme lisäturvallisuutta liikennevalvonnan tehostamisen kautta ja pitäkää viisaiden tavoin itse selvä hajurako myös kannabikseen.

Moottoripyöräily -  parasta huumetta ...



Kovakin baikkeri on vain tipupaisti kiitävän auton edessä


D

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

PITÄÄ SATTUA ETTÄ VOI PARANTUA




Kun luin Pera Laukkasen tarinan ja "huumenuoren äidin painajaisen" (molemmat luettavissa Käpäläkummussakin), pohdin  pohjakosketuksen ja asioista ns. oikeilla nimillä puhumisen tärkeyttä. Miksi joku päihdeongelmainen lopettaa tuhoisan elämäntyylinsä mutta toinen ei? Tällä jälkimmäisellä kaverilla voi olla kaikki vielä aika hyvin, löytyy esim. tukiverkkoa ja työtäkin ehkä, ja löytyy ainakin satunnaista  halua päästä päihteistä eroon - mutta hänen elämänsä vain ei ota ns. onnistuakseen. Sitten käy taas niin, että joku aivan "toivoton tapaus"  löytää kuin ihmeen ansiosta elämän uudelleen.

Ainoa asia, jonka olen vuosien varrella oppinut, on pohjakosketuksen tärkeys. Elämän suuntaa ei muuteta helposti, jos miestä tai naista jo ohjaavat viina, pillerit tai huumeet. Tämä koskee tietysti muitakin riippuvuuksia. 

Vakavan ja rampauttavan riippuvaisuuden kehä on urautunut syvälle ihmisen tajunnallisuuteen. Kaipuun, tyydytyksen ja uuden kaipuun kehää ei murreta, ellei elämä tavalla tai toisella ensin  itse murru. 

Laukkanen löysi itsensä oikeastaan vasta sairaalassa ja löydöt jatkuivat myöhemmin päihdehoitolaitoksessa. 

Moni muukin on  raitistunut vasta sairaalan kautta - mutta eivät kaikki. Niitäkin on joiden päihde- ja huumeriippuvuus jatkuu viimeiseen "korahdukseen" asti. Ehkä he eivät ole juuttuneet tarpeeksi nopeasti tarpeeksi syvälle elämän pohjamutiin vaan jäävät kuin kellumaan jonkin suojan varaan, ja kärsivää ihmispoloa herättelevät iskut ja kolhut vaimentuvat. Ruumiista loppuu  teho ja voima ennen kuin tajunnallisuudesta kyky ja halu keksiä lisää vilpillisiä selityksiä ja luoda yhä uudestaan ja uudestaan tietoisuuden kangastuksia päihde-elämän jatkamisen puolesta.

Oikeat sanat synnyttävät oikeata ajattelua. 

Huumenuoren äiti kertoo: 

"Se alkoi seitsemännen ja kahdeksannen luokan välisenä kesänä kannabiksen polttelulla. Silloin kaikki oli vielä viatonta, ja kai hauskaakin. Muutama siitä sitten innostui. Loput vanhat kaverit putosivat pian porukasta. Tilalle tuli vanhempia nuoria, joiden kanssa pääsi kokeilemaan myös muita aineita."

Tiedämme, että suurin osa narkomaaneista on aloittanut huumeiden käytön kannabiksella. Jos kannabista ei olisi saatavilla helposti, tai sitä ei olisi levitetty ollenkaan, ei olisi narkomaanejakaan! 

Oikea määrittelysana kannabiksesta on "huumausaine".  Huumeiden kanssa voidaan leikitellä, ja media voi kuin kisailla huumeiden rinnalla kutsumalla ainetta muilla, huumausainetta viattomammilla nimityksillä, mutta tosiasia on toinen. 

Kannabis ei kuulu lapsuuden tai nuoruuden ns. viattomiin asioihin ja iloihin. Kaikki kannabiksen polttajat eivät päädy narkomaaneiksi, mutta pääsääntöisesti kaikki narkomaanit ovat avanneet huumehistoriansa kannabiksella.

Pohjakosketuksia on monenlaisia. 

Yksittäinen alkoholisti tai narkomaani tarvitsee persoonallisen kulminaatiopisteen, sen karin, jolle juuri oma elämänmeno kunnolla karahtaa ja rikkoo jotain korvaamatonta. Tästä voi nousta halu tulla autetuksi ja motivaatio päästä päihde- tai huumeongelmasta toipumisen alkuun. Yhteiskunta puolestaan tarvitsee pohjanoteerauksen huumeiden käytön suhteen. Nyt kannabiksesta (ja osaksi muistakin huumeista) elätetään  ruusunpunaisia ajatuksia. Todellisuutta pakenevat "touhot" yrittävät saada päihteiden ja huumeiden käytön mahdollisimman rajattomaksi ja tarjoavat huumeongelmiin vain ratkaisua: "hoito, hoito, ja hoito". Kaikki rajat ja rangaistukset minimiin tai pois tykkänään!

Mutta mitä teemme hoitojärjestelmällä, jos sairaalta puuttuu motivaatio ja halu tulla hoidetuksi? Ja mitä yhteiskunta tekee hoitajineen, jos huumeita käytetään yleisesti, rangaistuksia ja hillitsimiä ei ole olemassa, tai ne ovat tosi lieviä, mutta kansanterveys kärsii, hoitokustannukset erityissairaanhoidon puolella kasvavat addiktien elinten "poksahdellessa", ja kansan työteho laskee?  

Oikeat sanat ovat aivan toisenlaisia. Päihdepolitiikan tulee sisältää sekä vahva hoidollinen että riittävän vahva rajoittava ja sanktivoiva puoli.

Yksittäisen päihde- tai huumeongelmaisen ihmisen ja liberaalin "huumeyhteiskunnan" on koettava itsensä päihteiden ja huumeiden suhteen "sairaaksi mieheksi". 

Pitää sattua että voi parantua.

tiistai 7. helmikuuta 2017

ONKO MASSARATSIA PIAN KUPLA?




Komisario Jyrki Haapalan mukaan Liikkuvan poliisiin (LP) lakkauttaminen oli suuri virhe ja vähensi merkittävällä tavalla poliisivoimien kykyä valvoa liikennettä. Haapala, joka toimii LP:n perinneyhdistyksen puheenjohtajana, peräänkuuluttaa keskustelua tulisiko LP valjastaa uudestaan tehtäväänsä. Haapalan mukaan valvonta ei ole läheskään samalla tasilla kuin LP:n aikana, vaikka uudistusta läpi ajettaessa muuta luvattiin. Liikennevalvonta on vähentynyt merkittävästi. Haapala muistuttaa että valvonta pääteillä on vähäistä ja syrjäseuduilla olematonta. Poliisitoimintaa on koetettu paikata valvontakameroilla, mutta "pönttöpoliisi" tai linnunpelätin ei korvaa ehtaa "tinanappia"  (muistakaamme, ettei kaikissa poliisin virittämissä peltipoliiseissa ole edes nauhoittavaa kameraa sisällä). Ei suoriteta raskaiden ajoneuvojen punnituksia eikä seurata ajoaikoja. Osansa onnettomasta tilanteesta kuittaa rattijuoppojen valvonta. Haapala arvioi, että maaseudulla rattijuopot hilluvat paikoin jo valtoimenaan - koska kiinnijäämisen riskiä ei juuri ole.


Lue koko uutinen IL 


Poliisi myöntää, että liikennevalvonnassa on rattijuoppojen valvonnan suhteen eräitä ongelmia. 


"Poliisi on joutunut merkittävästi vähentämään massaratsioita. Poliisiylitarkastaja Samppa Holopainen poliisihallituksesta kertoo, että massaratsioita ei voi järjestää väen vähyyden takia.
– Se on voimavarakysymys. Vaatii ison porukan, että pannaan iso tie kunnolla poikki, kertoo Holopainen.
Holopaisen mukaan massaratsioita on jouduttu vähentämään, mutta ihan kokonaan ne eivät lopu.
– Kyllä me niitä edelleen tekisimme, jos vain porukkaa olisi. Massaratsioilla on hyvä ennalta ehkäisevä vaikutus, pohtii poliisiylitarkastaja Samppa Holopainen."

Liikkuvan poliisin lopettaminen on varmasti osaltaan heikentänyt poliisin kykyä tehdä massaratsioita ja ylipäänsä hoitaa liikennettä koskevia valvontatehtäviään. Myös tehtäväjakoa on rukattu.

"Poliisin työtehtävää on muutettu niin, että kentällä oleva poliisi hoitaa rattijuopon alusta loppuun saakka. Jos puhallus ylittää rattijuopumuksen rajan, viedään henkilö poliisiasemalle puhaltamaan tarkkuusalkometriin tai terveyskeskukseen verikokeisiin. Mikäli rattijuopumus on oikeasti kyseessä, tekee poliisi vielä asianomaisen kuulustelun.
Ennen poliisiuudistusta kentällä olevan poliisin ei tarvinnut kuulusteluja tehdä, vaan ne hoidettiin myöhemmin poliisiasemalla. Tämä on johtanut siihen, että nykyisin poliisi ehtii olemaan vähemmän aikaa tien päällä.
– Partioiden valvontaan käyttämä aika on vähentynyt, kun partio pyrkii hoitamaan tehtävän mahdollisimman pitkälle, kertoo Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen ylikomisario Jukka Lankinen."

Vaikka tehtäväjaon muuttaminen ilmeisesti vähentää ratsian iskukykyä, jostain syystä Holopainen jakaa sille kiitostaan. 

"Holopaisen mielestä on parempi, että rattijuopon tavannut poliisi tekee kuulustelun saman tien, kuin että epäilty tulisi kuulusteltavaksi muutaman päivän kuluttua rikospoliisin kuulusteltavaksi."

Uudistusta tehtäessä on todennäköisesti haluttu vähentää rikospoliisin työtä. Säästöjä yhtäällä, säästöjä toisaalla. Tämä on poliisin nykytilanne Suomessa. Mutta kuinka silloin käy, lisääntyvätkö rikokset ja rikkomukset? Kumma kyllä valvonnan heikentyminen ei näytä  poliisivoimien mukaan johtaneen tähän, päinvastoin, lainkuuliaisuus on paikoin "lisääntynyt".

"Poliisin tavoittamien rattijuoppojen määrä on hienoisessa laskussa. Vuonna 2016 poliisi sai kiinni 17 296 rattijuoppoa, mikä on 260 vähemmän kuin vuonna 2015 ja 200 vähemmän kuin vuonna 2014."
"Vaikka alkoholin vaikutuksen alaisena ajetaan ehkä vähemmän kuin ennen, niin toisaalta huumeiden ja muiden päihdyttävien aineiden vaikutuksessa ajavia on enemmän.
– Huumeitten ja lääkkeitten vaikutuksena alaisena ajaminen on kasvanut. Kehitys ei siellä ole ollut niin positiivista, sanoo Holopainen."

Monet tielläliikkujat ovat tottuneet siihen, että poliisi ja erityisesti LP valvoo varsin tehokkaasti liikennettä. On täysin mahdollista, että valvonnan vähentyessä opitaan  lopulta vääriä tapoja. Valvonnan heikentyminen ei voi toisaalta olla vaikuttamatta tilastoihin. Emme voi tilastoida tarkasti rattijuoppojen määrää, koska yhteiskunnassamme poliisin mahdollisuudet selvittää päihtyneenä ja huumantuneena ajamisen tosiasiallinen laajuus ovat merkittävästi kaventuneet. Onnettomuustilastoista voimme saada silti osviittaa. Tämäkin kertoo korkeintaan sen, että  rattiin ei  tartuta yhtä herkästi isommassa kännissä, mutta ns. pienessä sievässä ajaminen on voinut päinvastoin vaikkapa lisääntyä. 

"Vaikka rattijuoppojen aiheuttamat liikennekuolemat ovat laskeneet viime vuosien aikana, on niitä edelleen joka vuosi useita kymmeniä. Liikenneturvan viime vuoden tilastot eivät vielä ole valmistuneet, mutta esimerkiksi vuonna 2015 kuoli 57 ihmisissä sellaisissa liikenneonnettomuuksissa, joissa kuskina oli rattijuoppo. Vielä kymmenen vuotta sitten kuolleita oli vuodessa noin 90.
Onnettomuuksissa, joissa on mukana rattijuoppo, loukkaantuu vuosittain noin 600 ihmistä. Erityisen paljon rattijuopumusonnettomuuksissa menehtyy ja loukkaantuu nuoria, erityisesti 18-vuotiaita.
Poliisin, Tilastokeskuksen ja Liikenneturvan yhdessä keräämistä laajoista aineistoista ilmenee, että pienessä maistissa ajavia on liikennevirrassa runsaasti.
Alkometri värähtää useammin kuin joka 120. autoilijan kohdalla. Valtatiellä sellainen määrä autoja hurahtaa ohi aika nopeasti."

Lue koko uutinen Yle

Monet säästöt ovat haitanneet poliisivoimien työtä viime vuosien Suomessa. Kummallista kyllä uusia virkoja ja työtehtäviä annetaan liikenteen valvomisen sijasta erityisesti nettiliikenteen seuraamiseen. Suomessa pyörittelee peukaloitaan ja työtuolejaan näyttöpäätteiden äärellä jo kymmeniä konstaapeleita. Onko poliisijohto kokenut tärkeämmäksi tehtäväkseen vastata eräisiin päivänpoliittisiin odotuksiin ja käskytyksiin kuin varsinaisen, perinteellisen poliisityön asettamiin tosiasiallisiin vaatimuksiin ja odotuksiin? Seuraako tästä vinoumasta lopulta se, että myös poliisin liikennevalvonta pullistuu lopulta yhdeksi suureksi kuplaksi?

tiistai 31. tammikuuta 2017

KOULUKIUSAAMINEN JA PÄIHTEET



Suojeltava tavattaessa! (BADD-kuvia)



Iltalehti nosti  kirjoituksessaan viime vuoden maaliskuussa esille koulukiusatun Jonin tapauksen. Äiti kertoi miten hänen 12-vuotiaan poikansa  persoonallisuus muuttui kiusaamisen myötä. Kiusaaminen oli raakaa ja jatkuvaa ja keski ainakin kaksi vuotta. Kolmen lapsen porukka otti ilman näkyvää syytä Jonin silmätikukseen. Tehtiin niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.  Poikaa mm. lyötiin pesäpallomailalla päähän liikuntatunnilla. Joni piti jääkiekosta ja oli muutenkin liikunnallinen poika. Koulun arvio tilanteesta oli vanhempien mukaan "poikien välistä rajumpaa leikkiä". Kiusaamisen jäljiltä Jonilla todettiin traumaperäinen stressihäiriö ja keskivaikea masennus. 

Sairaanhoitaja Marianne Korpi Uudeltamaalta pohtii blogikirjoituksessaan "Koulukiusaaminen rikkoo lapsen mielen" Jonin tilanteen pohjalta näin:


"Harvoin kiusattu nuori kertoo asiasta kenellekään, koska häpeä, ahdistus, pelko, turvattomuus, vihantunteet ja itsesyytökset valtaavat mielen. Jonin vanhemmat luottivat järjestelmään, joka osoittautui keinottomaksi hoitamaan esiin tullutta kiusaamistilannetta. Tällöin nuori voi turvautua puolustamaan itseään esimerkiksi kieltämällä tapahtuneen ja epämiellyttävän asian olemassaolon. Nuori ei välttämättä tunnusta uhkan olemassaoloa. Nuori voi paeta ahdistavaa ja turvatonta tunnetilaansa jäämällä kotiin tai olemalla niiltä tunneilta pois, joissa kiusaajat ovat. Nuoren ahdistava olo voi laueta tunteenpurkauksina tai tuhoisina keinoina selvitä tilanteesta, kuten päihteet, viiltely ja itsemurha."


Ei kiusatun lapsen tehtävä ja velvollisuus ole kertoa täsmällisesti mitä koulumatkoilla tai koulussa tapahtuu. Kun näitä "poikien rajumpia leikkejä" havainnoidaan koulussa tai kotona, on koulussa opettajien ja kotona huoltajien tehtävä ja velvollisuus selvittää täsmällisesti koulutilanne. Lapsi elää koulussa lähes omillaan, mutta aikuisiin kiusaaminen ei tavallisesti ulotu. Aikuisen tulee olla juuri se henkilö, joka puuttuu rohkeasti ja tiukasti mahdolliseen kiusaamistilanteeseen. Toki vastuuta täytyy jakaa myös koululaisille itselleen. Kiusaamisestahan voi kertoa vaikka nimettömästi. Mutta miten vastuuttaisimme lapsia ja varhaisnuoria kiusaamiseen puuttumisesta - jos tämä on aikuistenkin kohdalla vaikeata toteuttaa?


"Kouluterveyskyselyn (2013) mukaan Porvoossa opiskelevat nuoret toivat esille, että aikuinen ei ole kouluaikana puuttunut kiusaamiseen peruskouluissa 73 %:a lukioissa 92 %:a ja ammattioppilaitoksissa 72 %:a."


Korpi toivoo, että kouluissa lisääntyisi aktiivinen ja vastuullinen sovittelukäytäntö, jossa tilanteen selvittämiseen ja jälkihoitoon käytettäisiin riittävän paljon aikaa. Kesken jäänyt hoitoprosessi tuottaa epävarmuutta ja turvattomuutta koteihin ja kouluun. Tilanteen selvittelyn A ja O on kuitenkin uskalluksessa puhua suoraan itse ongelmasta ja  sitä sivuavista omista peloista ja uhkakuvista. 

Psykologi ja kouluttaja Kari Kiianmaa tekee töitä mm. Seura-lehdelle. Kiianmaan mukaan suomalaiset ovat olleet entuudestaan arkoja puuttumaan toistensa elämään ja "kaupunkimaisen elämäntavan" lisääntyessä kynnys on entisestään kasvanut. Luulisi, että vuorovaikutustilanteiden lisääntyessä myös rohkeus ryhtyä puhumaan kasvaa, mutta näin loogisesti kehitys ei ole edennyt. Ilmeisesti elämän "tiivistyessä" suojaudutaan entistä vahvemmalla tavalla. Tämä on kuitenkin väärin lasten ja nuorten turvallisuutta ajatellen. Kiianmaa puuttuu asiaan napakasti.

Kiianmaan kirjoitus on vastaus kyselypalstalla, mutta se on yleistettävissä niin monen perheen elämään, että sitä voi hyvin julkaista tässäkin:


"Lasten ja nuorten elämän turvaaminen on yhteinen asiamme. Sen vuoksi aikuisten on kannettava vastuuta muun muassa sellaisista asioista kuin koulukiusaaminen ja päihteiden käyttö. Yhtenä ohjenuorana on ajatella, miten toivoisit itse toimittavan, jos oma lapsesi olisi vastaavassa tilanteessa." 


Monessa kodissa jo  ollaan perillä ns. kantapään kautta miten kiusattu lapsi voi vielä myöhemminkin reagoida sairaalla tavalla vanhoihin kiusaamisasioihin, erityisesti silloin, kun Korven peräänkuuluttamaa "vastuullista hoitoprosessia" ei ole hoidettu loppuun tai sitä ei ole edes aloitettu - mikä on monen ongelmistaan myöhemmin kärsivän kohdalla se tavallinen, murheellinen tarina. 

Yksi vääristä ja tuhoisista jälkireagoimismalleista on liukua alkoholin suurkuluttajaksi tai alkoholismiin tai sortua huumausaineiden käyttäjäksi. Päihdehoitolaitoksissa ja päihdehoitopisteissä asiasta ollaan taas perillä monien päihdehoitokokemusten kautta.

Koulukiusatun päihdeongelmat voivat lähteä liikkeelle ainakin kahta kautta. Henkilö voi lunastaa paikkansa porukassa ryhtymällä käyttämään päihteitä muiden tavoin ja mielellään vielä muita rohkeammin arvostusta ansaitakseen. Kiusatulla on riesanaan alitajuinen tarve miellyttää ryhmää korvatakseen aristavan hylkäämis- ja kiusaamiskokemuksen. Voi sattua niin, että sosiaalista hyväksyntää etsiessään entinen kiusattu on rohkea huumausaineen kokeilija, erityisesti jos uusi ja harvinainen "hyvä kaveri" tekee niin edellä. 

Toinen puoli ongelmakäyttöä peilaa traumaperäisiä tuntemuksia: erityisesti depressiota, huonoa unenlaatua, heikentynyttä keskittymiskykyä tai heikentynyttä kykyä kestää yksinäisyyden hetkiä. Tällöin kiusattu voi koettaa itsehoitaa päihteillä sisällä jäytävää pahaa oloa. Alkoholi, lääkkeet - erityisesti ns. bentsot - ja myös monet huumausaineet tulevat elämään elämänlaadun parantamisen vuoksi, vaikka tosiasiassa päihteet ja huumeet lyhyellä tai pitkällä aikavälillä vievät elämästä lopunkin "laadun". 


"Olet joka tapauksessa vastuussa alaikäisestä lapsestasi etkä voi sulkea silmiä hänen tulevaisuuttaan uhkaavilta asioilta. Huumeongelma on yksi vaarallisimmista ongelmista nuorten elämässä, koska se voi johtaa syrjäytymiseen ja yhä uusiin ongelmiin.
Nuorten huumeiden käyttöön puututaan usein liian myöhään."

Kiianmaa varoittaa vanhempaa ja kasvattajaa silmien sulkemiselta uhkaavien asioiden edessä. Varoitus koskee  kaikkia lasten ja nuorten maailmaan tavalla tai toisella kuuluvia ihmisiä ja erityisesti meitä aikuisia toimijoita. Nykyaikana monet  vannovat huumeliberalismin nimeen eikä muutenkaan haluta puuttua edes nuorten tekemisiin asettamalla heidän eteensä rajoja tai edes kunnon kysymyksiä. 
Sellainen "laidaton tie" on ajatuksena tyhmä, loogisesti katsottuna väärä vastaus oikeaan ongelmaan ja moraalisesti arvioituna eettisesti tuomittava teko ja elämänasenne.