torstai 14. toukokuuta 2015

"Niskalaukaus" huumerikoksesta!




Huumeet ja kuolema. Kuvitus internet






Huumerikoksesta voi saada oikeasti kuolemantuomion! Indonesia pani kuolemantuomion täytäntöön 28.4. teloittamalla seitsemän huumerikollista. Teloitettujen joukossa oli kaksi australialaista, yksi brasilialainen ja neljä afrikkalaista. Erään filippiiniläisen vangin teloitusta lykättiin viime hetkellä. 

Indonesian presidentti Joko Widodo on valinnut ankaran linjan huumeista tuomittuja kohtaan. Hän on tähdentänyt, ettei kenellekään myönnetä presidentin armahdusta. Päätös  johtuu Indonesian laajasta huumeongelmasta. 

Australian pääministeri Tony Abbott ilmoitti vetävänsä maan suurlähettilään pois Indonesiasta eilisen teloituksen johdosta. 


– Kunnioitamme Indonesian itsemääräämisoikeutta, mutta maan toiminta on valitettavaa. Tätä ei voi pitää normaalina toimintatapana, Abbott esitti. 



Indonesia tuomitsi australialaismiehet kuolemaan huumeiden salakuljetuksesta vuonna 2006. 



IS

Linkki  



Mistä oikein on kysymys? 


Kuinka moni muu maa  jakaa kuolemantuomioita huumausainerikoksista? 


Entäpä ns. suora toiminta?


Miten tulisi suhtautua kuolemanrangaistukseen?





INDONESIAN HUUMETILANNE






Indonesiassa kerrotaan olevan yksi maailman tiukimmista huumelainsäädännöistä. Indonesian huumetilanne on ollut erityisen ongelmallinen. Ankarilla rangaistuksilla pyritään kitkemään huumerikollisuutta mahdollisimman paljon mm. pelotetta hyödyntäen.




Joko Widodo esittelee politiikan linjauksia mm. huumeita koskien











KIINA


Kiinassa kuolemantuomio on yleisesti käytössä. Rangaistus toteutetaan ampumalla tai myrkkyruiskeella. V. 2014 arvioitiin, että Kiinassa pantiin toimeen edellisenä vuonna arviolta ainakin 3000 teloitusta. Teloitettavien oikeata määrää Kiina ei kerro. Teloitettavien todellinen määrä saattaa olla arvioitua huomattavasti suurempi. Kuolemantuomio voidaan langettaa monesta eri syystä, mm. vakavasta huumausainerikoksesta. 






Videolla kannetaan huolta maailman huumetilanteesta ja todetaan huumetuomioiden määrän kasvu  Kiinassakin. 300 miljoona ihmistä maailmassa käyttää laittomia huumeita ja heistä kuolee vuosittain 200 000 henkeä.


Kiinassa vakavaksi huumausainerikokseksi luetaan mm. aseen käyttö rikosyhteydessä, kansainvälinen huumerikollisuus tai erityisen suurten huumausainemäärien hallussapito tai salakuljetus. Esimerkiksi yksi kilo oopiumia voi johtaa kuolemantuomioon.





Kiinassa on mahdollisuus tuomita huumeista kuolemaan varsin useaan eri seikkaan vedoten. 




Huomioiden Kiinan lainsäädännön ja teloitusten laajuuden on paljon mahdollista, että kiinalaisessa oikeudenkäytössä huumerikollisen elämä ja ura voi päättyä länsimaalaisittain ajatellen hyvinkin pian teloitustuomioon.




Kiinan tuomiot eivät koske vain omia kansalaisia. Australian kansalainen vaikeuksissa lain kanssa Kiinassa






Työtä huumeita vastaan. Kiinalainen rajavartiolaitos toiminnassa.






MUUT MAAT



Amfetamiinikätkö. Kuva internet



Maailmassa voi joutua kuolemanrangaistuksen uhan alaiseksi myös monessa muussa maassa törkeän huumausainerikoksen vuoksi. Tällaisiin valtioihin kuuluvat toistaiseksi ainakin Afganistan, Bangladesh, Kuuba, Egypti, Intia, Iran, Pohjois-Korea, Malesia, Saudi-Arabia, Singapore, Sri Lanka, Syyria, Taiwan, Thaimaa, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Vietnam, ja Jemen. 





Narkomaani. Kuva internet.



MIKSI KUOLEMANTUOMIO?


Kuolemanrangaistuksen käyttöön on useita syitä, osa kunkin valtion kulttuuriin ja osa kansakunnan erityistilanteeseen liittyviä. Islamilaisissa maissa on perinteisesti ollut varsin ankara lainsäädäntö. Esimerkiksi Saddam Husseinen ajan Irakissa ei nuoriso sen enempää rangaistuksen kuin sosiaalisen häpeän pelossa ajatellutkaan käyttää huumausaineita ainakaan länsimaalaisten nuorten tavoin. Toinen syy liittyy kansanterveydellisiin haittoihin, uhkiin ja laajaan kansainväliseen huumekauppaan. Monessa maassa huumausaineet aiheuttavat vakavia todellisia haittoja. Useassa valtiossa huumausainerikollisuus on samalla joko turvallisuuspoliittinen uhka tai ongelma. Kovalla lainkäytöllä tahdotaan yleisesti kitkeä huumerikollisuutta ja tehdä huumekaupan harjoittamisesta ja salakuljettamisesta niin vaarallinen ammatti, että sen houkuteltavuus helppona ison rahan tienestinä vähenee.  



Kuva internet

Perun presidentti Fernando Belaúnde Terry lanseerasi  1980-luvulla kielenkäyttöön termin "Huumeterrorismi" (Narcoterrorism). Huumeterrorismilla tarkoitettiin alunperin rikollis- tai terrorijärjestöjen yrityksiä estää valtiota panemasta toimeen huumausainelakejaan. Keinoja ovat mm. lahjonta, väkivallalla uhkailu ja suora väkivalta. Nykyaikana monet kansainvälisetkin terroristijärjestöt rahoittavat toimintaansa huumerikollisuuteen liittyen. 


Lähde: Wikipedia




Huumausaineongelma ei ole todellakaan väärien huumausainelakien tuottama näennäisongelma. EU-Euroopan väkiluku on nyt n. 379 miljoonaa henkeä. Jos maailmassa on kaikkiaan varovaisesti arvioituna n. 300 miljoonaa laittomien huumeiden käyttäjää, vastaa tämä lähes EU-maiden koko väkilukua. Käyttäjien määrä on jokaisen valtion sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ajatellen huolestuttava kansainvälinen ilmiö. Eräiden, edelleen hyvin karkeiden arvioiden mukaan, huumausaineisiin kuolee koko maailmassa vuosittain 200 000 henkeä. Se vastaa keskisuuren eurooppalaisen kaupungin koko väestömäärää. Ja yhtä kuolemantapausta vastaa tietysti useat menehtymiseen toistaiseksi johtamattomat sairaustapaukset ja tietysti myös vielä paljon lukuisammat sosiaaliongelmatilanteet. Valtio joka ei huolestu huumeista, ei kanna vastuuta muustakaan vakavasta uhasta.





Eräiden huumausaineiden aiheuttamia vakavia kudosvaurioita narkomaaneissa. Kuvat internet.



MAANALAINEN SOTA HUUMEKAUPPIAITA VASTAAN IRLANTI




RAAD graffiti Derryssä. Kuva internet/wikipedia




Valtioiden ohella eräät järjestöt ovat ottaneet poikkeuksellisen ankaria aseita käyttöön. Irlannissa Republican Action Against Drugs (RAAD)on irlantilainen, tasavaltalaisiin lukeutuva järjestyskaarti. Ryhmä on toiminut erityisesti Derryssä ja sitä ympäröivällä alueella. Ryhmä perustettiin v. 2008. Ryhmän edeltäjäksi on toisinaan laskettu Pohjois-Irlannissa 1990-luvulla operoinut Direct Action Against Drugs (DAAD). DAAD yhdistettiin mm. eräiden huumekauppiaiden murhiin 1990-luvulla. Myös IRA:n katsottiin olleen mukana sodassa huumeita vastaan. 




  (kuva internet)



Lähde:guardian.com

Linkki 



RAAD on julkaissut hyvin yksinkertaisen tavoitteen työlleen: "There is absolutely no political agenda within our organisation. Our only aim is to eliminate drug dealers from our society and put an end to them destroying our community". 


RAAD-toiminta käynnistyi siten, että aluksi huumeisiin vakavasti sekaantuneille, ts. salakuljettajille ja huumemyyjille, tarjottiin armahdusta vastineeksi heidän vetäytymisestään pois "huumebisneksistä". Ryhmä on sittemmin seurannut  miten heidän kartoittamansa ja mahdolliset muut huumekauppaa käyvät ihmiset ovat menetelleet. Huhtikuussa 2010 RAAD ilmoitti armahdusajan päättymisestä. Tämän jälkeen kuka tahansa huumekauppaan sotkeutunut voidaan pahimmassa tapauksessa surmata. Sen perästä on sattunut useita väkivallantekoja. Huumekauppaan ainakin järjestön mielestä sotkeutuneita on haavoitettu tai surmattu, ja ampuma-aseiden ohella on käytetty mm. putkipommeja. V. 2012 tiedotettiin, että järjestö on liittynyt Irlannin tasavallan puolisotilaalliseen järjestöön Real IRA (tai New IRA).


Lähde: Wikipedia







(kuva internet)



Sittemmin väkivaltainen, suora toiminta huumekauppaa vastaan on käsitetty osaksi myös ns. Uuden IRA:n aktiivitoimintaa Irlannissa, kuten käy ilmi seuraavasta Vice Newsin videosta:








Ryhmä on herättänyt juuri jokin aika sitten Belfastissa pelkoa erityisesti huumekauppiaissa.









TURHAUTUMISTA HUUMEONGELMIIN SUOMESSA


Suomen huumausainelainsäädäntö on varsin lempeä ja käyttäjien valvonta monekirjavaa - tyydyttävää, heikkoa tai olematonta. Tyydyttäviin tuloksiin saatetaan päästä paikoin esim. vain erityishoidon yhteydessä tai tehokkaimmissa vankiloissa. Huumeongelmaiselle ihmiselle asetetaan eniten rajoja itseasiassa ainoastaan vankiloissa. Poliisi ei käyttäjien elämään tavallisesti paljoa puutu. Ainoastaan suuret huumausainemäärät, erityisesti ns. kovat huumeet, ja huumeiden salakuljetus kiinnostavat eniten poliisia. Jotkut yksittäiset poliisiviranomaiset sen sijaan voivat tuoda hyvinkin aktiivisesti esille huumeisiin liittyviä huoliaan. Suomalaisen median piirteeseen liittyy, että huumeista ja niiden käytöstä voidaan kirjoittaa paikoin hämmästyttävän myötämielisesti ja liittää huumeet osaksi liberaalia ihmiskäsitystä. Huumeiden kohdalla voidaan mediassa korostaa yksilön oikeutta valita itse oma elämäntapansa ja päihde- ja huumetottumuksensa. Useat toimittajat todennäköisesti käyttävät itse salaa joko mietoja tai vahvoja huumausaineita. Monet poliitikot ja lakimiehet ajavat rankaisemisen alasajoa hoidon suuntaan - ymmärtämättä juuri mitään huumehoidon terapeuttisesta sisällöstä, hoidon erilaisista tarpeista ja huumehoidon menoista. Ilmeisesti jo varsin monet nuoret poliitikkomme hyväksyvät ainakin ns. mietojen huumeiden käytön ja jotkut osallistuvat siihen samalla epäilemättä itse. Suomessa ei toistaiseksi tunneta  laitonta aktiviteettia huumeita vastaan. Kansalaisyhteiskunnan tasolla huolta kannetaan eniten huumeiden näkyvyydestä, huumekaupan yleistymisestä ja tunkeutumisesta keskelle normaali-ihmisten arkielämää kuten julkisille paikoille. Huolet purkautuvat satunnaiseen lehtikirjoitteluun tai muuhun mediatoimintaan seminaareineen. Monet myös pelkäävät huumepiirejä mahdollisen huumeterrorin takia ja tekevät kaikkensa ollakseen niitä ärsyttämättä. Huumeet huolestuttavat ammattikunnittain yleisesti eniten poliiseja, opettajia, hoitohenkilökuntaa, sosiaalityöntekijöitä ja vankeinhoidon virkailijoita - eli eniten niitä henkilöitä, jotka itse tietävät selvimmin huumeisiin liittyvät haitat ja vaarat eivätkä lue aiheesta vain lehdistä tai internetistä. 


Suomen huumetilanteelle on aika tyypillistä, että käyttö keskittyy suuriin asutuskeskuksiin ja tulee samalla entistä avoimemmaksi. Tavalliset kansalaiset - eli samalla väestön enemmistö - eivät  pidä huumeiden esilläolosta. He pelkäävät huumekaupan piiriin joutuvien nuorten puolesta, tuntevat epävarmuutta huumeisiin kytkeytyvän rikollisuuden takia, ja eivät yleensä pidä narkomaanikulttuurin levittäytymisestä osaksi suomalaista urbaanikulttuuria. Poliisin toiminta huumausainekaupan kitkemiseksi - tai edes sen siirtämiseksi pois ihmisten silmistä - koetaan usein riittämättömäksi. Tilanteelle on kiusallista se, että Helsingin huumepoliisin entinen, varhemmin erittäin ansioitunut päällikkö Jari Aarnio on ollut marraskuusta 2013 lähtien tutkintavankeudessa mm. huume-epäilyjen vuoksi. Tuomiota hän ei ole kumminkaan huumesyistä vielä saanut, joten syyllisenä häntä ei voida toistaiseksi pitää.


Huumeiden kannalta huolestuttavia keskittymiä ovat erityisesti Helsinki, Turku, Tampere ja JyväskyläKeski-Suomen poliisin mukaan huumeidenkäytöstä Jyväskylässä on tullut entistä enemmän julkisempaa. Poliisin mielestä suosituimpia piikityspaikkoja ovat muun muassa Jyväskylän kaupungintalon, kaupunginteatterin ja Rakentajantalon läheiset viheralueet. Vaikka ongelma on hyvin poliisin tiedossa, ei heidän mukaansa ongelman hoitamiseen  löydy riittävästi resursseja. Tällä hetkellä ongelmaa "hoidetaan" ruiskuille tarkoitetulla roskaämpärillä. Keskisuomalaisen haastattelema rikoskomisario Timo Hänninen syyttää ongelmasta kaupunkisuunnittelua: ”Lähtökohtaisesti kaupungissa ei kuitenkaan saa olla paikkoja, joissa huumeiden julkinen käyttö olisi mahdollista ja toistuvaa.”



Kansalaisten hätä ja epäilys poliisin ja rangaistuskäytännön kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta toimia jyrkästi huumeita vastaan on jo herättänyt ensimmäisiä virikkeitä aggressiivisen kansalaisaktiviteetin suuntaan.  Nämä aktivistit eivät tosin ole ryhtyneet raivaamaan ketään tieltään päinvastoin kuin Irlannissa, jossa on jo pitkään esiintynyt runsaasti aseellisia ryhmittymiä ja jossa terrorismi on ollut jopa epävirallinen, "vakiintunut tapa" vaikuttaa yhteiskunnassa.






(kuvitus Vastarinnan sivulta)

Aktivistipiirin julkilausuma:


"Koska neuloille tarkoitetut ämpärit, poliisin passiivinen valvonta sekä huumeidenkäytön hiljainen hyväksyntä eivät ole toimivia keinoja huumeongelman ratkaisemiseksi, päätti Suomen Vastarintaliikkeen Jyväskylän aktivistiryhmä tuoda kantansa julki. Myöhään lauantai-iltana aktivistit kävivät levittämässä tunnetuille ongelma-alueille materiaalia, jonka viesti tuskin jää epäselväksi: Kuolema diilereille!"

Vastarinta

Julkaistu: 6.10.2013




Vaikka Suomi on päällisin puolin vakaan yhteiskuntajärjestyksen omaava maa, meilläkin turhautuminen huumausaineongelmiin saattaa johtaa lopulta - ainakin yksittäistapauksissa - eriasteisiin väkivallantekoihin. Radikaaleihin ratkaisuihin saatetaan päätyä, mikäli yhteiskunta osoittaa tulevaisuudessa liikaa velttoutta tai pelokkuutta huumeongelman edessä ja poliisi ja tuomioistuin ikävää toimettomuutta. Yksi lainvalvonnan päätehtävistä on nimittäin säilyttää oikeudenkäyttö ja järjestyksen pito valtiolla ja vieläpä niin ilmeisellä tavalla, ettei yksittäisten kansalaisten ja ryhmittymien keskuudessa kehity merkittävää halukkuutta omaan järjestyksenpitoon.




TIUKAN VALVONNAN  HYÖDYT JA HAITAT 



Tehokkaalla rajavartioinnilla ja  pitkillä vankeusrangaistuksilla ennaltaehkäistään erityisesti länsimaalaisten, helpon ja nopean rahan perässä juoksevien ja seikkailunhaluisten nuorten huumesalakuljetusyrityksiä. Moni "muuli" jättää retkensä tekemättä, jos hän on perillä tullin tehokkuudesta ja kyseisen valtion tiukoista huumerangaistuksista. Myös ammattimainen, suuren luokan salakuljetus vaikeutuu, ja kynnys ryhtyä itse toimeen kasvaa. Kaikki tämä vähentää huumausaineiden virtaamista käyttäjämaihin. Tarjonnan vähentyessä myös kyseisten huumeiden käyttö ja katukauppa ainakin vähentyvät. Ankara huumerikostuomio voi olla toki myös haitallinen. Tuomittu yksilö eristetään yhteiskunnasta ja hänen vapautensa riistetään, hänen henkinen ja fyysinen hyvinvointinsa voi ainakin "spartalaisissa" vankilaolosuhteissa häiriintyä. Vankiloissa voi joutua myös väkivallan kohteeeksi. Tuomittu saa rikosmerkinnän, joka estää turvallisuusalalla toimimisen ja voi estää muitakin ammatinvalintoja tai vaikeuttaa määrätyn työn saamista. Vaikka lainkäyttö tuottaa ilmeisiä haittoja vankeja ja heidän tulevaisuuttaan ajatellen, rangaistusten kokonaishyöty on yhteiskunnassa yksilöiden haittoja suurempi asia ja vankeinhoitoa kehittämällä voidaan myös yrittää minimoida vankeusaikaan ja siviilielämään sopeutumisen haittoja. 



Tiukat huumausainelait nostavat aloitus- ja käyttökynnyksen korkeammalle kuin se muuten olisi. Monelle lakia kunnioittavalle kansalaiselle raja päihdekäytön suhteen on perinteisesti kulkenut - ja kulkee yhä - laillisuutta seuraten. On ajateltava erityisesti enemmistön tilannetta ja tulevaisuutta oman väärän valintansa jo tehneiden, huumeita suosivien vähemmistöjen sijasta.



Ankarat huumausainelait ja lakien riittävä ja näkyvä valvonta lisäävät kansalaisten luottamusta poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaan. Tämä tuottaa yhteiskunnassa lisää turvallisuutta ja ehkäisee välitöntä omankädenoikeutta tai ryhmien harjoittamaa suunnitelmallista väkivaltaa.



Pitkät vankeusrangaistukset pitävät potentiaaliset salakuljettajat ja muut huumerikolliset, erityisesti paatuneet taparikolliset, pitkään poissa "pelikentiltä". Toisaalta tuntuvat vankeusrangaistukset mahdollistavat pitkien, huolellisesti toteutettujen päihde- ja huumeohjelmien läpiviemisen ja sisäistämisen vankiloissa. Pitkä vankeusrangaistus mahdollistaa irtipääsemisen huume- ja päihderiippuvuudesta, jos henkilöllä on siihen oma halu ja jos hän saa vankilassa välttämättömän tuen, vertaistuen ja oppimateriaalin.



Onko huumerikos koskaan peruste käyttää kuolemanrangaistusta? Kuolemantuomio on usein rangaistuksista se kaikkein epäinhimillisin ainakin syytetyn kannalta asiaa tarkastellessa. Kuolemantuomiota ei voi myöskään peruuttaa toteuttamisen jälkeen, vaikka henkilö paljastuisi jälkikäteen syyttömäksi. Jokainen kuolemantuomio on samalla yhteiskunnan toteuttama harkittu murha, vaikka se ei koske periaatteessa koskaan syytöntä - käytäntö voi olla vain joskus toinen. Tuomiolle löytyy silti omat loogiset perustelunsa, joita toiset pitävät riittävinä mutta toiset taas eivät.



Useassa nyt kuolemanrangaistusta käyttävässä maassa tuomion tuottava huumerikos on tavalla tai toisella todennäköisesti erityisen törkeä, ja siihen liittyy muuta, vakavaa rikollisuutta. Toisaalta pelkästään huomattava huumausainemäärä saattaa johtaa kuolemantuomioon, mutta tuomioita ei silti välttämättä panna täytäntöön vaan ne saatetaan muuttaa vankeusrangaistuksiksi. Kuolemantuomion kohdalla ajatellaan ehkä erityisesti kolmea seikkaa: 1) kuolemantuomion uhka on pelotteista suurin 2) suuret huumausainemäärät lisäävät kansassa sairastavuutta ja kuolleisuutta, ja tuottavat suoraan tai välillisesti huomattavia taloudellisia haittoja. Valtion näkökulmasta katsottuna huumausaine on erittäin vaarallinen ja vahingollinen aine, tavallaan myrkky, ja myrkyn tietoinen jakaminen ja levittäminen on tietysti aina erityisen vakava rikos. 3) huumerikollisuus voi tietyissä olosuhteissa sisältää myös huumeterrorismin piirteitä ja muodostua vakavaksi uhaksi valtiolle itselleen.



Maailman huumeongelmat ovat keskittyneet erityisesti Eurooppaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Meksikoon ja Keski-Amerikkaan, Australiaan, Filippiineille,Thaimaahan, Indonesiaan, Malesiaan, Nigeriaan ja Etelä-Afrikkaan. Rangaistuksista voidaan käydä yleistä keskustelua, mutta huumausainerikoksista ei voida laatia kansainvälistä, kaikkia maita sitovaa linjaa. Kukin suvereeni valtio valitsee lopulta itse tapansa rangaista huumausainerikoksista säätäen lakejaan oman yhteiskunnallisen kehityksensä ja huumeongelmansa suhteen kansallisissa raameissaan. On selvää, että rangaistusten suhteen voi olla suuria vaihteluita ja että eräät maat seuraavat huolestuneina huumeiden tunkeutumista toisiin maihin ja haluavat sellaisen estää keinolla millä hyvänsä. 


Liberaaliin lainkäyttöön yllyttävät piirit väittävät, ettei tiukoilla huumelailla ole todellista vaikutusta huumeongelmaa torjuttaessa, mutta tuskinpa nämä maat ovat niin sokeita, että turhaan työhön noin vain ryhtyvät.